Miksi litistää?

HDRI-tekniikka, High Dynamic Range Image, pyrkii saamaan kuvaan suuria valoisuuseroja. Tämä toteutetaan ottamalla kohteesta usea kuva eri valotuksilla ja yhdistämään nämä 32- tai 16-bittisessä sävyavaruudessa. Tälläiseen kuvaan voidaan periaatteessa saada ihmissilmän erottamat 15 aukon valoisuuserot.

HDRI:ssä on tällä hetkellä yksi kompastuskivi. Sitä ei voida esittää. Näytöt ja dataprojektori pääsevät parhaimmilla ehkä kahdeksan-yhdeksän aukon valoisuuseroihin, paperikuva ei sitäkään. Jos kuvan voisi tulostaa 16-bittisillä sävyillä diaksi, niin valoisuuseroja voisi saada muutaman aukon lisää, mutta diatulostimista ei taida tälläisiä määriä sävyjä löytyä.

Niinpä HDR-kuvat "litistetään" 8-bittisiksi. Sävyt yleensä säädetään sopivalla toistokäyrällä mahtumaan dynamiikkaan – joskus tehdään myös paikallisia kontrastisäätöjä, jotta kuva näyttäisi luonnollisemmalta. Usein kuitenkin värikuva jää melko karkkiväriseksi, mutta latteaksi.

Käsittelyllä dynamiikkaa

HDRI ei ole ainoa tekniikka, jolla saadaan kuvaan "suurempaa dynamiikkaa". Kuvankäsittelyllä on jo pitkään saatu nätti taivas tummempaan maisemaan ottamalla kaksi kuvaa ja yhdistämällä ne suoraan valoisuuksien rajan kohdalta. Tulos on hyvin tehtynä itseasiassa usein parempi kuin HDR:llä, koska todellinen suuri kontrastiero jää paremmin näkyviin.

Jos kuva otetaan kirkkaasta taivaasta ja tummaksi jäävästä maasta, voidaan hiukan samanlaista käsittelyä tehdä jo kuvattaessa käyttämällä puoliharmaasuodatinta. Sen tumman ja vaalean osan raja pyritään säätämään maiseman valoisan ja tumman rajalle. Parin aukon ero riittää usein saamaan taivaan pilvet ja tumman osan yksityiskohtia näkvyiin. Tekniikka toimii maisemakuvissa, mutta on hidasta. Kaupunkikuvien varjojen avaamiseen tästä ei ole.

Kolmas tapa on ottaa yksinkertaisesti taivaan mukaan valotettu digikuva ja vaalentaa sen tummia kohtia. Hyvä Raw-kuva sisältää varsin paljon tummia yksityiskohtia, jotka saa 16-bittiseen kuvaan mukaan. Photoshopin "Shadow / Highlight" -toiminto on tehty vaalennusta varten ja tuottaa usein hämmästyttävän hyviä tuloksia. Ainoa ongelma voi olla tummiin kohtiin esille nouseva kohina.

HDR rajoittaa

Itse en oikein pidä HDR-kuvista. Varsinkin värillisten kuvien värit ovat epänormaalit, kontrastierot jäävät liukuviksi ja turhan latteiksi. Itse olen alkanut arvostaa kuvan mustia kohtia, ja HDR-kuvien tekijät tuntuvat unohtavan niiden olemassaolon. Mustavalkoisissa HDR:ssä olen nähnyt parempia tuloksia – tämäkin voi tietysti olla vain tottumusta MV-kuvien muutenkin keinotekoisempiin valoisuusksiin.

HDR-kuvaaminen myös rajoittaa melko lailla. Kuvia pitää ottaa useampia, eikä niissä saisi olla muuttuvia elementtejä. Homma vie myös aikaa säädeltäessä kameraa (automaattihaarukointi tosin auttaa tässä). Tilannekuvat voi unohtaa.

Lisäksi kuvankäsittelykykyjeni parantuessa, olen saanut melkomoisia dynamiikkaeroja Raw-kuvista esille, ilman mitään lisäkommervenkkeja. Kannattaa harjotella huippuvalojen mukaan kuvaamista ja kaivaa sitten esille yksityiskohtia tummista osista.

Anna palaa

Suurikontrastisia kohteita voi kuvata ilman kuvien yhdistämistä tai puoliharmaasuodinta. Perinteisin tapa on hakea sopiva ajankohta, jolloin valoisuuserot ovat pienemmät. Auringon laskun aikoihin tai myötävaloon kohde näyttääkin aivan erilaiselta.

Kuvattaessa pienempiä kohteita, vaikkapa ihmisiä, voi kohteen saada myötäisempään valoon, hakea tummemman tausta tai lisätä kohteeseen tulevaa valoa heijastimella tai salamalla. Varsinkin heijastin on miellyttävä laite, koska sen tuottama valo säätyy jotakuinkin automaattisesti oikeaksi – se kun lainaa valonsa kirkkaimmalta valonlähteeltä.

Joskus voi myös antaa kuvan palaa tai jäädä mustaksi. Useissa tilanteissa silmätkään eivät tuota oikeaa kuvaa. Vasta-aurinko saa palaa, keskipäivän kirkkaus voi jäädä kuvaankin häikäiseväksi, musta metsä on musta metsä kuvassakin. Ja siluettikuvat ovat yksi erinomainen tehokeino.

Myötävalolla taivas ja maisema ovat yleensä yhtä valoisia. Valon kannattaa tulla hiukan sivusta, niin muodotkin näkyvät.

Illan matalassa himmeämmässä valossa varjopuoletkin tulevat esille. Veden raidotus syntyy pitkistä mainingeista, joihin aurinko osuu.

Tässä luonnonvalo tulee sivusta ja varjopuoli olisi musta ilman täytesalamaa. Salaman käytön huomaa lähinnä silmien kiilloista.

Viimeisen auringonvalon kirkkaus on olennaista, maisema saa jäädä lähes mustaksi.

Taivas ja veden killot ovat puhki, mutta kuka välittää.

Siluetti tuo tapeeksi tilanteen yksityiskohtia ja välittää illan matalan valon.

Pikselin artikkeli HDR-kuvauksesta
Pikselin artikkeli HDR-ohjelmista
Esimerkki kahden valotuksen yhdistämisestä käsin
Esimerkki puoliharmaasuodattimen käytöstä

25.12.2006