Oma tapani käyttää Lightroomia

Adobe Lightroom on ohjelmisto, joka tarjoaa kuvien arkistoinnin ja editoinnin, Raw-konversion, kuvien massakäsittelyn, tulostuksen ja web-gallerian teon. Ehkä enemmän sivutoimintoina siitä löytyy myös kuvaesityksen ja kuvakirjan teko. Valokuvaaja tulee toimeen pelkästään Lightroomilla melko hyvin. Jos tarvetta on tarkemmalle editoinnille, Lightroomista voi siirtyä ulkoiseeen editoriin ja Lightroom versioi myös nämä muutokset.

Itse käytän Lightroom CC:tä, joka päivittyy koko ajan uusimpaan versioon. Haluan tässä kuitenkin esitellä enemmänkin työnkulkuani, joka on ollut melko samanlainen aivan ensimmäisistä versioista lähtien. Asioita voi tehdä Lightroomissakin monella tavalla. Tämä työnkulkuni on lähinnä esimerkkinä yhdestä mahdollisesta tavasta, jotta varsinkin uusi käyttäjä saisi jonkinlaisen käsityksen, mitä on mahdollista tehdä.

En esittele tässä opasmaisesti Lightroomin toimintoja. Suosittelen, että jos aloitat Lightroomin käytön, hanki joku hyvä opaskirja ja opettele sen avulla ohjelmistoa heti alussa riittävästi. Esimerkiksi Pekka Potkan: Lightroom 6 valokuvaajille.

Mitä talletetan minnekin

Lightroomin perusasetuksilla voi vaikuttaa siihen, miten se varastoi kuva-aineistot ja käsittelytiedot. Tällä on erityisesti vaikutusta siihen, miten kuvat saa varmuuskopioitua, levytilaa tarvittaessa laajennettua tai isoja kuvaeriä järjesteltyä.

Lightroom käyttää käsitettä katalogi (Catalog), jolla se tarkoittaa yhden kuvavaraston yhteen koottuja tietoja. Lightroom käsittelee vain yhtä katalogia kerrallaan, esimerkiksi jos haluat hakea kuvaa jollain tiedolla, voit tehdä sitä vain yhdestä katalogista kerrallaan. Harrastajalle onkin helpointa, että kaikki ottamasi kuvat ovat samassa katalogissa. Katalogin koko ei ole ongelma, minulla on lähes 100 000 kuvaa samassa katalogissa ja se ei merkittävästi hidastuta toimintaa.

Katalogin kuvien ei tarvitse olla samassa hakemistossa tai samalla levyllä tai edes mitenkään organisoidusti hakemistoihin järjestettynä. Mielestäni kuitenkin varmuuskopiointia ja kuvien siirtoa tarvittaessa helpottaa huomattavasti, että ne ovat yhden tai muutaman juurihakemiston alla. Lisäksi itse pidän siitä, että kuvat ovat jotenkin haettavissa ilman Lightroominkin apua.

Itselläni on kuvatiedostoille kaksi juurihakemistoa: new_photos ja old_photos. Old_photos on parin vuoden takaiset ja vanhemmat, new_photos taas sitten uudempia. Syynä jakoon on se, että teen old_photos -hakemistosta varmistuskopioita harvoin, sen sisältö ei enää juurikaan muutu. New_photos -hakemiston muutokset sitten taas kopioituvat erillisille levyille usein.

Juurihakemistot sijaitsevat tällä hetkellä kotiverkkoni levyllä. Verkkolevyllä on enemmän tilaa kuin kotikoneessa sisäisesti. Lisäksi verkkolevyltä on helppo tehdä varmuuskopiot erilliselle levylle.Teen new_photos -hakemistosta varmistusta säännöllisesti siten, että hakemistosta kopioidaan uudet ja muuttuneet tiedostot ulkoiselle levylle.

Kummankin päähakemiston alla kuvat ovat päivämääräkohtaisissa kansioissa, jotka on nimetty esimerkiksi "2015-12-25", "2015-12-28". Näin saan pidettyä yksittäisen kansion kuvamäärän kohtalaisena ja saan tarvittaessa haettua nopeasti tämän perusteella kuvia ilman Lightroomia. Lisäksi Lightroom tukee kuvien tuonnissa suoraan tämän tyyppistä hakemistojen nimeämistä.

Itse kuvatiedostojen nimet ovat taas sitten juuri sellaisia, kuin kamera on ne tehnyt. Näin nimet pysyvät yksilöivinä myös eri kameroistani tullessaan.

Katalogitiedostot

Vaikka kuvat voivat olla missä tahansa, itse katalogi on yhdessä paikassa. Lightroom pitää kuvien tietoja tallessa ns. katalogitiedostossa. Se on itse asiassa relaatiotietokanta, josta tietoja voi hakea nopeasti. Tämä katalogitiedosto on kotitietokoneeni levyllä samoin kuin Lightroomin generoimat pienemmät esikatselukuvat.

Lightroom ei ole verkkotietojärjestelmä, siis samaa katalogia ei voi käsitellä useampi käyttäjä verkon kautta yhtä aikaa. Se ei myöskään suostu lukemaan katalogitiedostoa verkkolevyltä. Eli katalogi on pidettävä paikallisella levyllä tai ainakin koneeseen suoraan kytketyllä ulkoisella levyllä. Nopeuden kannalta paikallinen levy on paras ja vielä parempi jos olisi käytettävissä ei-mekaaninen SSD-levy.

Katalogitiedosto on keskeinen Lightroomille. Lightroom tekee katalogitiedostosta varmuuskopioita samalle levylle, jossa se sijaitsee. Jos tietokanta korruptoituu, niin saadaan nopeasti tilanne ajan tasalle. Levyn hajoamisen varalta katalogitiedostoa on syytä varmuuskopioida toiselle levylle melko usein. Itse kopioin sitä verkkolevylle ja sitten sitä kautta ulkoiselle levylle.

Yksi näppärä toiminnallisuus on se, että katalogeja voi kopioida, jakaa ja yhdistää. Esimerkiksi voin luoda jonkun kuvauksen kuvista uuden katalogitiedoston, ottaa sen läppäriin mukaan sen sisältämien kuvien kanssa käsiteltäväksi ja yhdistää nämä muutokset takaisin alkuperäiseen katalogiin.

Voin myös kuvata jossain matkalla ja ladata nämä kuvat omaksi katalogiksi mukana olevaan läppäriin. Vaikka käsittelisin näitä kuvia jo paikan päällä, voin yhdistää sen varsinaiseen kotona olevaan katalogiin.

Kolmas tapa on vaikkapa antaa useamman eri ihmisen tehdä omia katalogejaan ja sitten siirtää valittuja kuvia firman yhteiseen katalogiin talteen ja haettavaksi.

Kuvien tuonti arkistoon

Lightroom eroaa esimerkiksi Photoshopista siten, että kuvaerän tiedot pitää ensin lukea katalogiin, ja vasta sitten niitä pääsee käsittelemään yksittäin. Itse tyypillisesti kuvaan esimerkiksi päivän ja illalla sitten luen kameran kortin suoraan Lightroomiin ja samalla se kopioi kuvat kortilta verkkolevylleni. Tätä vaihetta Lightoom kutsuu nimellä Import

Importin yhteydessä voi määritellä minne kuvat kopioidaan (Copy). Samassa yhteydessä voisi nimetä tiedostot uudestaan ja jakaa ne uudestaan kansioihin. On myös mahdollista, että kuvat kopioi kortilta ensin itse levylle haluttuun paikkaan, ja sitten vain luetaan niiden tiedot arkistoon (Add). Importissa kuvista voi tehdä varmuuskopion, lisätä avainsanoja tai muuta metadataa, tai tehdä niille jo valmistelevia yhteisiä säätöjä.

Itselläni tiedostoja ei uudelleennimetä, mutta ne viedään kuvauspäivämäärän mukaiseen kansioon. Kuvien tietoihin lisätään copyright-tieto ja niihin asetetaan kamerakohtainen perusasetus, lähinnä väriprofiili.

Koska luen kuvat suoraan verkkolevylle, kestää tämä selkeästi enemmän kuin paikalliselle levylle. Minulla on kotikäytössä kuitenkin hyvin aikaa tehdä tuona aikana jotain muuta. Kuvien käsittely verkkolevyltä ei kuitenkaan ole juurikaan sen hitaampaa, koska Lightroom käyttää yleensä luomaansa esikatselukuvaa, eikä se lue täysikokoistakaan kuvaa kuin kerran verkon yli.

Tärkein käsittelytoimi: Valinta

Hyvän valokuvaajan erottaa huonosta siinä, että hän näyttää muille vain onnistuneita kuviaan. Lisäksi, jos hän valitsee heti aluksi kuvat, joita jatkokäsittellään, tarvitsee hänen tehdä vähemmän työtä. Jos olen kuvannut jotain tiettyjä kohteita, pudotan yleensä kuvamäärää heti kolmasosaan tai jopa kymmenesosaan.

En kuitenkaan poista kuvatiedostoja, vaan ainoastaan merkitsen valinnat. Minulla on ollut huonoja kokemuksia siitä, että joku vähän heikompi kuva olisi kuitenkin vastannut myöhemmin johonkin tarpeeseen. Lightroomin haku ja luokittelu antaa nopeasti minulle ne valitsemani kuvat kaikkien seasta. Levytila on halpaa ja esimerkiksi varmuuskopiot kovalevyltä toiselle ovat riittävän nopeita.

Itse käytän ensimmäisiin kuvavalintoihin Lightroomin tähditystä. Tämän voi tehdä Lightroomin Library-tilassa. Siinä kuvia voi selata nopeasti yksitellen tai ruudukkona.

Kuvalle voi antaa 0-5 tähteä ja oletuksena kuvalla ei ole tähtiä. Teen yleensä niin, että ensimmäisessä valinnassa käyn kuvat nopeasti läpi ja annan 1 tai 2 tähteä sellaisille kuville, joita voisin ylipäätänsä käyttää. 1 tähti, jos kuvaa voisi käyttää, mutta se ei ole mielestäni hyvä, 2 tähteä, jos kuvassa on jotain esille nousevaa.

Jos on tarvetta tehdä tarkempaa karsintaa, pyydän Lightroomia näyttämään vain ne kuvat, joilla on ensimmäisen valinnan jälkeen tähtiä (Grid-tilassa kuvien yläreunan Attribute-filtteristä) ja tarkemmin harkitsen kuvia antaen niille 1-4 tähteä. Usein vertailen samanlaisia kuvia käyttäen Survey-tilaa, jossa saa useamman valitun kuvan rinnakkan ja kuvia voi joko tähdittää tai pudottaa näkyvistä pois.

Libraryssä on nopea liikkua tilasta toiseen ja tehdä asetuksia näppäinkomennoilla. Hiirellä tehdään valintoja. Kuvan klikkaus tai E-komento näyttää sen suurena. G palaa taas kuvien esittämiseen ruudukkona. N menee Survey-tilaan. Numerot 0-5:een asettavat tähtimääriä,

Tämän jälkeen yleensä valitsen tason, jossa lopullisia kuvia on sopivasti, esim. kuvat joilla on 3 tähteä tai enemmän. 5 tähteä on varattu loisto-otoksille, sellaisille, joita haluan pitää mielessä tulevinakin vuosina. 4 tähteäkin on jo paljon.

Jatkosäätöjä voin tehdä nyt pelkästään haluamalleni tähtitasolle. Toinen näppärä tapa tässä kohtaa on käyttää Quick collectionia. Se on kokoelma haluttuja kuvia. Valitut kuvat voi siirtää (ja poistaa) kokoelmaan nopeasti B-näppäimellä (Add to Quick Collction). Kuvat löytyvät sitten vasemman panelin yläosasta. Kuvia on helppo näin kerätä vaikka useammalta päivältä ja sitten käsitellä niitä yhdessä.

Lightroomissa on valintoihin käytössä myös ns. liputus ja värikoodaus. Käytän näitä muissa valinnoissa. Esimerkiksi liputan tulostettavaksi valitut kuvat. Tai jos samasta kuvaerästä pitää heti valita eri käyttötarkoituksiin sopivia kuvia, voin merkitä niitä eri väreillä. Nämkin valintatavat löytyvät suoraan yksittäisistä näppäimistä.

Perussäätö

Usein tilanne on se, että haluan näyttää muille valitsemani kuvat. Haluan vaikka näyttää matkalta tai tapahtumasta otetut kuvat muille osallistujille. Tai olen kuvannut mallia, ja haluan näyttää hänelle laajemman otoksen kuvia, joista hän sitten voi valita joukon kuvia ja saada niistä viimeistellyt versiot. Jotta voisin näyttää kuvat, haluan yleensä tehdä niille ainakin jonkin tasoiset rajauksen, valotuksen ja värien säädöt. Säädöt kuvalle tehdään Develop-tilassa.

Jos olen kuvannut vain yhdessä tai muutamassa erilaisessa valaisuolosuhteessa, esimerkisi studiossa tai samassa paikassa samanlaisessa valossa, niin teen ensin yhdelle tyypilliselle kuvalle perussäädöt, ja kopioin sitä sitten muille samanlaisille kuville.

Haen valotukselle ja kontrastille, värilämmölle, terävöitykselle sekä kohinanpoistolle arvot, jotka näyttäisivät kuvassa hyvältä. Tämän jälkeen teen Develop-tilassa asetusten kopioinnin (Copy tai Ctrl-C). Tällöin Lightroom antaa valita, mitkä eri asetukset kuvasta kopioidaan muistiin. Palaaan takaisin Library-tilaan, valitsen samoissa olosuhteissa kuvatut kuvat ja liitän asetukset (Paste Settings tai Shift-Ctrl-V) niihin kaikkiin. Eli nyt olen tehnyt perusasetukset jo suureen joukkoon kuvia. Teen yleensä nämä ensin kaikkiin eri valotustilanteisiin.

Tämän jälkeen käyn uudestaan nämä kaikki kuvat läpi Develop-tilassa. Teen kuhunkin sopivan rajauksen ja mahdollisia kuvakohtaisia erikoissäätöjä. Saatan muuttaa valotusta tai värejä toiseen suuntaan, tehdä vinjetointia, muuttaa paikalliskontrasteja tai värien saturoitumista. Saatan jo tässä vaiheessa miettiä mustavalkoiseksi muuttamista. Voin myös poistaa roskia tai käyttää sivellintyökalulla paikallisia korjauksia. Ideana on kuitenkin tehdä kuvasta vain esikatselukelpoinen. Uhraan työtä yksittäiseen kuvaan enintään vain joitakin minuutteja.

Jos olen kuvannut vaikkapa matkakuvia, joissa jokainen vähän erilaisissa olosuhteissa, kopioin lähinnä terävöitysasetukset. Joskus jos vaikka on kyse ulkokuvista, voin kopioida niihin lähtökohtaisesti jonkun värilämpötilan tai huippuvalojen tasoittamisen. Muuten käyn ne läpi yksi kerrallaan ja teen nopeat perussäädöt kuhunkin. Usein hyödyllinen toiminto on asetusten kopiointi edellisestä käsitellystä kuvasta (Paste settings from previous).

Virtuaalikopiot

Tässä kohtaa on hyvä esitellä toiminto, jota käytän melko paljon: virtuaalikopiot. Tämän ideana on se, että kuvasta voi tehdä version, jossa käytetään alkuperäistä kuvaa toisilla säädöillä. Esimerkiksi voin tehdä samasta Raw-kuvasta sekä värillisen, että mustavalkoisen version. Valitsen alkuperäisen kuvan, annan komennon "Create virtual copy" ja kuvasta muodostuu toinen kopio (kuvan nimeen viereen tulee "Copy 1" ).

Tätä kuvaa voi nyt muokata itsenäisesti ja alkuperäisen muokkaus säilyy. Voin esimerkiksi muuttaa kopion mustavalkoiseksi ja säätää sen kuntoon. Samoin voin tehdä erilaisia versioita vaikkapa erilaislla rajauksilla.

Toinen näppärä käyttö virtuaalikopioille on collctionien yhteydessä. Collection on joukko kuvia kerättynä yhteen ja nimettynä kokoelmaksi. Tässä voi olla kerättynä yhteen vaikkapa jonkun tapahtuman onnistuneet, esiteltävät kuvat tai joku kokoelma tietynlaisia kuvia.

Collectionin voi luoda valitsemalla haluamansa kuvat, klikkaamalla vasemman panelin Collection-otsikon vieressä olevaa plussa-merkkiä ja antamalla kokoelmalle nimi. Tässä yhteydessä on mahdollisuus ruksia valinta, että tehdään kuvista virtuaalikopiot. Tällöin kokoelmaan tehdään alkuperäisistä muokkauksista kopiot. Jos alkuperäistä kuvaa haluaa vielä myöhemmin muokata, ei virtuaalikopio kuitenkaan muutu, joten kokoelmassa kuva säilyy sellaisena, kuin sen on siihen käyttöön halunnut.

Ensimmäinen esittäminen

Useimmiten, jos minulla ei ole jotain erityistä käyttöä kuville, jää kuvien säätö tähän. Saatan esimerkiksi esittää kuvat kuvaesityksenä muille tai tehdä niistä verkkosivun. Tai voi olla, että kuvat on otettu ihan omaksi iloksi ja ne jäävät tällaisiksi odottamaan parempaa käyttöä.

Lightroomin kuvaesitys (Slideshow) sisältää enemmän toiminnallisuutta kuin itse viitsin käyttää. Yleensä haluan vain näyttää kuvat koko ruudun kokoisina mustalla taustalla omaan tahtiini. Tähän löytyy helposti asetukset. Esityksen tekeminen varmistaa, että kuvat on "renderoitu" lopullisiksi - tehty siis valmiiksi sopiviksi ruudun kokoon teräviksi.

Web-gallerian tekoa sen sijaan käytän varsin aktiivisesti. Gallerian idea on siis se, että voit tehdä kuvista hakemistosivut ja selaussivut. Kuvat esitetään pieninä versioina, joista voi suoraan valita, minkä kuvan halua nähdä. Tai kuvia voi selata siirtymällä kuvasta toiseen. Lightroom luo valmiin verkkosivuhakemiston, jonka voi siirtää omalle palvelimelleen koko muun maailman nähtäväksi.

Lightroom tarjoaa useita valmiita pohjia, joita voi tarvittaessa räätälöidä. Verkosta löytyy myös paljon lisämalleja erilaisille sivuille. Näillä voi laajentaa toiminnallisuutta tai käyttää hyvinkin erikoisia efektejä. Itse olen peräti ostanut The Turning Gate Gallery -nimisen paketin, jolla olen saanut räätälöityä haluamanlaiseni melko yksinkertaisen gallerian.

Sanon jo tässä, että Flash-pohjaiset verkkogalleriat alkavat olla mennyttä elämää. Niitä ei voi enää selata esimerkiksi Applen iPadeilla tai iPhoneilla ja tuki Flashille on vähenemässä. Joko ihan perinteiset HTML-galleriat tai uudet HTML5-pohjaiset ovat varmempi valinta. Uudemmat Lightroom-galleriat käyttävät HTML5:ttä.

Verkkogallerian teossa valitaan esitettävät kuvat, siirrytään Web-moduliin, valitaan haluttu template gallerian tekoon ja räätälöidään sitä halutulla tavalla. Yleensä asia menee yksinkertaisesti, koska omat räätälöinnit voi tallettaa uudeksi templateksi, jota on sitten suoraviivaista käyttää seuraavalla kerralla.

Verkkogalleriaan voi liittää otsikoita ja tekstiä. Jos haluaa kuvakohtaisia tekstejä, tehdään tämä useimmiten niin, että kuvan tietihin lisätään Libraryssä kuvausteksti (Caption). Tämä teksti sitten määritellään Web-modulissa näytettäväksi kuvan yhteydessä.

Itse yleensä talletan luodun verkkogallerian oman koneen levylle talteen ja sieltä sitten siirrän sen verkkopalvelimelle. On kuitenkin mahdollista tehdä siirto suoraan Lightroomistakin.

Verkkogalleriaa ei ole pakko luoda omalle palvelimelle tai web-hotelliin. Yhtä hyvin voi käyttää kuvapalveluja kuten Flickr, Kuvat.fi tai vaikka Facebookia. Tällöin on käytettävissä Lightroomin Publish-toiminto, jolla kuvat voi siirtää sellaisenaan ulkoiseen palveluun, joka luo sitten gallerian ulkoasun. Taas kuvien kuvaustekstit voi siirtää samassa yhteydessä. Publish-määrityksiä on saatavissa lähes kaikille keskeisimmille kuvapalveluille.

Kuvien viimeistely

Parhaimpia kuvia haluaa viimeistellä enemmän. Lightroomissa tulee nyprättyä valotusasetuksia, värejä, efektejä ja erityisesti paikallisia muutoksia siveltimillä. Siveltimien käyttöön kannattaa tutustua jonkun Lightroom-oppaan kanssa.

Itse teen siveltimillä ja liu'uilla pääasiassa valotuksen paikallista muuttamista, esimerkiksi teen reunaan lisätummennusta tai valaisen kasvoja. Joskus myös voi korjata väriä paikallisesti. Esimerkiksi, kun mallin kasvoja on valaistu, mutta jalat ovat vallitsevassa valossa, niin jalkojen ihon väriä saattaa joutua korjaamaan.

Koska kuvaan paljon ihmiskuvia, teen usein ihon lievää silottamista. Näppyjä ja muita epäpuhtauksia on nopea poistaa Ligtroomin roskanpoisto-työkalulla. Jos kuvan kontrastien nostaminen tuo liian hyvin esille ihon rypyt tai muut epätasaisuudet, niin pehmennän ihoa hiukan. Lightroomin siveltimistä löytyy valmis asetus "soften skin", joka käyttää negatiivista Clarify-asetusta vähentämän ihon kontrasteja. Sillä voi käydä läpi ihon ja säätää siveltimen clarify-liukua halutun lopputuloksen saamiseksi. Myös ihon vaaleutta voi korjata exposure-säädöllä.

Joskus muutokset kannattaa tai joutuu tekemään Photoshop:ssa. Edit in -toiminto avaa haluttaessa kuvan ulkoisessa editorissa. Jos koneessa on ollut Photoshop tai Elements Lightroomia asennettaessa, tulee tämä automaattisesti tähän vaihtoehdoksi.

Kun Lightroom avaa kuvan Photoshoppia varten, tekee se kuvasta kopion ja avaa sen Photoshopissa. Kun muokkaukset on tehty, riittää kun kuvan tallentaa normaalisti (ei siis uudeksi kopioksi). Tällöin kuvan uusi versio näkyy Lightroomissa kuvan kopiona. Alkuperäinenkin kuva säilyy näin.

Photoshopissa teen vaativammat kuvan manipuloinnit, hankalien roskien poiston, taustan levittämisen, ihon vaativan siistimisen tai vastaavat. Loppujen lopuksi varsin vähän tulee tehtyä asioita Photoshopin puolella ja varsinkin väri- ja valoisuuskorjaukset on mielestäni helpompi tehdä Lightroomissa.

Kuvat ulos

Kuvien tulostamiset teen pääsääntöisesti Lightroomista, se tukee varsin hyvin tulostimen asetuksia. Ligtroomin Print-modulin avulla voi yhden tai useamman kuvan asetella haluamallaan tavalla paperille varsin sujuvasti.

Jos toimitan kuvia muille, toimii Lightroomin Export-moduli erinomaisesti. Sillä voi määritellä kuvan koot, lopputerävöinnit, väriavaruuden, tiedostonimet yms. varsin hyvin ja pistää valmiita asetuskokoelmia talteen.

Poikkeuksena on tilanteet, jossa kuvatiedosto pitää muuttaa johonkin erikoiseen tulostusprofiiliin tai CMYK:ksi. Tällöin teen tämän Photoshopin puolella. Nykyään nämä ovat varsin harvinaisia, kun erilaiset kuvantulostuspalvelut käyttävät pääsääntöisesti sRGB-profiilia.

En tee lopullisista kuvista mitään erikseen säilytettäviä tiedostoja. Olen alkanut luottaa siihen, että saan tarvittaessa Lightroomista sellaisen kuvan exportattua kuin tarvitsen. Pyrin merkitsemään tähdillä tai keräämällä collectioniin ne kuvat, jotka ovat erityisesti onnistuneet ja joille tehdyille käsittelyille on käyttöä myöhemminkin.

Avainsanotus

Käytän Lightroomin avainsanoja (keywords) löytääkseni tietyn aiheen kuvia. Haku on sinänsä helppoa, oikeassa panelissa on lista käytetyistä avainsanoista ja niitä voi järjestellä hierarkioiksi. Klikkaamalla avainsanan vieressä olevaa hakunuolta, haetaan vastaavat kuvat. Hakua voi monimutkaistaa yläreunan hakupanelissa.

Kuvia voi avainsanoittaa helposti vaikkapa valitsemalla kuvauksesta tietyn aiheen sisältämät kuvat ja syöttämällä oikean panelin avainsanotuskohtaan avainsanan. Hommaa helpottaa se, että kun alkaa kirjoittaa avainsanaa, kaivaa Lightroom jo esille samalla alulla olevia jo käytettyjä avainsanoja. Näin vältytään usealta erilaiselta avainsanalta, joilla kuitenkin on tarkoitettu samaa asiaa.

On kuitenkin myönnettävä, että hakusanojen syöttö tuppaa jäämään valillinaiseksi. On helppoa liittää vaikka koko kuvaukseen joku tietty yksittäinen hakusana, mutta kuvien tarkkaan läpikäynti ja kaikkien mahdollisten hakusanojen syöttäminen vie aikaa.

Olenkin aika ajoin käynyt läpi viime aikaisia kuvauksia ja syöttänyt hakusanoja pääasiassa jo aiemmin hyviksi valituille kuville.

Jos avainsanoja haluaa käyttää tehokkaasti, olisi hyvä jo alussa miettiä tärkeimpiä hakusanaryhmä ja alkaa luoda niitä heti hierarkisina ryhminä. Esimerkiksi jos haluaa tallettaa luontokuvia, niin jakaisi heti avainsanoja vaikka "Kasvit", "Eläimet", "Maisemat", näiden alle sitten "Nisäkkäät", "Linnut" ym. ja näiden alle taas "Orava", "Koira" jne. Tällöin voi hakea myös ylemmän ryhmän nimellä ja saada tuloksiin kaikkin alaryhmiin kuuluvat hakusanat. Näiden lisäksi kannattaa tehdä ristiinviittavia hakusanoja, esimerkiksi "Talvi", "Metsä", "ruokailu" jne. Tällöin saa helposti haettua esimerkiksi oravan talviympäristössä.

Kuvaaminen suoraan Lightroomiin

Kun kamera kytketään suoraan tietokoneeseen USB-johdolla tai langattomasti ja otetutut kuvat näkyvät lähes heti Lightroomissa selattavana, voidaan kuvia katsoa suoraan hiukan isommassa koossa. Toimintoa kutsutaan englanniksi termillä tethering.

Tämän tyyppinen kuvaus on hyödyllistä lähinnä studiokuvauksessa, jossa halutaan heti useamman ihmisen näkevän kuvia, jotta tilannetta voitaisiin ohjata haluttuun lopputulokseen. Toinen hyvä käyttö on esimerkiksi tuotekuvauksessa, jossa kuvaa on pakko suurentaa yksityiskohtien näkemiseksi. Myös opetustilanteessa toiminnallisuus on käytännöllinen.

Olen joissakin tilanteissa käyttänyt tätä toimintoa ja se toimii oikein hyvin Lightroomilla. Muuta ohjelmistoa ei tarvita. Rajoituksena on rajoittuminen lähinnä Canonin ja Nikonin kameroihin.

Kuvien käyttö

Edellä jo sanoin, että joskus kuvat jäävät vain omaksi iloksi - harrastaja kun olen. Kuitenkin palaan vanhoihin kuviin melko usein.

Syitä tähän on useita. Teen usein uusia kokoelmia, joissa voi olla vaikkapa tietyn aiheen esittely. Näitä tulee laitettua verkkoon tai näytettyä jossain tilaisuudessa. Kuvia hakee ja kerää kokoelmaan, mahdollisesti tekee säätöjä yhtenäisemmäksi.

Toinen oma juttuni on uusien printtien teko. Minulla on kotona seinällä jatkuvasti joukko kuvia esillä. Ehkä puolen vuoden välein vaihdan uudet kuvat. Haen usein jonkun teeman pohjalta pari kuvasarjaa, viimeistelen ne tulostusta varten ja kehystän kuvat seinälle.

Usein tulee haettua kuvaa tietystä aiheesta tai kuvaustyylistä jotain julkaisua varten. Aiemmin kirjoitin paljon valokuvausartikkeleita ja hain omista kuvistani niihin sopivia. Myös kirjaprojekteissa selasin paljon kuviani läpi.Nykyään kuvia hakee myös onnittelukortteihin tai lahjaksi.

Minulle Lightroom on myös jonkinlainen päiväkirja. Sen avulla on yllättävän helppo hakea omaa historiaa, milloin joku asia tapahtui tai ketä oli paikalla. Kuvia on kertynyt kohta kahdeltakymmeneltä vuodelta.

Lightroomin opettelu

Omat kokemukseni (sekä hyvät että huonot) Lightroomin opettelusta ovat pääsääntöisesti positiivisia. Ohjelmisto ei ole vaikea, mutta on hyvä ajatella se heti erilaisena ohjelmistona kuin perinteiset kuvankäsittelyohjelmat. Lihgtroom on kokonaisratkaisu, eikä sitä oikein pysty ottamaan käyttöön vain korvaamaan yhtä työnkulun osa-aluetta, esim. pelkkää Raw-konversiota tai avainsanahakuja.

Lightroomin edut tulevat mielestäni esille haettaessa suuresta kuvamäärästä ja käsiteltäessä samanlaisia kuvia massana. Lisäksi kuvien editointi on tehty vaivattomaksi, kaikki korjaukset tehdään samanlaisilla liukusäätimillä, eikä tarvitset opetella esimerkiksi Photoshopin monia eri käsittelytapoja.

Toisaalta sitten esimerkiksi kuvien järjestäminen on vähän pakko tehdä Lightroomin tarjoamilla työkaluilla, jollei halua tehdä ihan turhaa näpräämistä jatkuvasti. Joku aiemmin itse käytetty tapa ei välttämättä uppoa Lightroomin malliin ollenkaan. Ongelma on se, että jos ei tutustu mahdollisuuksiin alussa vaan lataa heti suuren määrän kuvia katalogiin, saattaa tehdä joitakin heikkoja ratkaisujia, joista sitten kärsii jatkossa.

Olenkin suositellut, että aluksi lataa Lightroomiin vain muutaman sata kuvaa ja leikkii jonkun aikaa ohjelmistolla ja sen asetuksilla. Kun esimerkiksi kuvien järjestelyn mahdollisuudet ovat selvillä, voi luoda uuden katalogin ja alkaa käyttää sitä tosissaan.

Joitakin linkkejä aiheesta

2.2.2016