Säilyvätkö pikselit vain paperilla?

Valokuvausliikkeiden omistajat kertovat meille, että sukupolven valokuvat ovat tuhoutumassa. Digikuvat häviävät kun kovalevyt hajoavat ja CD-levyt haihtuvat auringonpaisteessa. Vain aito valokuvatulostus paperille säilyttää kuvat lapsenlapsille.

Valokuvausala on myllerryksessä, josta liikkeidenomistajat eivät ole osanneet pois. Kuvanvalmistus on ollut suurin valokuvaliikkeiden tuoton luoja, mutta paperikuvien tekeminen filmeistä on vähentynyt 30 % vuodessa. Ihmiset ovat siirtyneet digikameroihin, eivätkä enää tulostakaan jokaista lomakuvaa. Ja jos tulostavat, niin mustesuihkujen valmistajat ja verkossa toimivat suurvalmistajat ovat kärkkymässä näitäkin euroja.

Kun kuva saadaan näkyviin heti kuvanoton jälkeen, niin paperikuvaakaan ei haluta enää odottaa viikkoa. Sähköpostilla ja www-sivujen avulla saadaan kuva näkyviin jo huomiseksi toisella puolella Suomea asuville isovanhemmille. Saadakseen edes päivän toimitusajan fotoliike voi hankkia uuden digitaalisen kopiointilaitteen, mutta sijoitus on iso. Monet pienet liikkeet ovatkin todenneet, että peli on menetetty, ja lyöneet lapun luukulle.

Paperi ei säilytä kuvaa

Pelastuakseen tuholta ovat valokuvakauppiaat aloittaneet suuren rummutuksen paperikuvan puolesta. Julistukset ja käytetyt keinot vain tuntuvat merkillisiltä. Paperikuvaa mainostetaan ainoaksi oikeaksi kuvansäilytystavaksi. Samalla kuitenkin verkossa edullisesti kuvanvalmistusta markkinoivia liikkeitä syytetään polkumyynnistä, vaikka näiden ansiosta kiinnostus tulostuspalveluita kohtaan lisääntyy.

Kaikki digitaalisen kuvan edut häviävät, jos säilytysmuotona on paperikuva. Siitä ei saa enää skannattua alkuperäisen digikuvan kokoista, jollei kuvasta tehdä todella suurta. Kymppikuvista saadaan juuri ja juuri kaksi megapikseliä irti. Paperin dynamiikka ei anna enää samoja sävyjä takaisin – varsinkaan, jos kuvanvalmistajan kone on säädellyt kuvaa omalla automatiikallaan.

Paperikuvaakin pitää säilyttää huolellisesti. Toisen kopion ottaminen ja tallettamineen tasaiseen viileyteen ja pimeään on varsin tarpeellinen varotoimi. Säilytyskansion materiaaleihinkin pitää kiinnittää huomiota. Digillä kun kuvia syntyy helposti tuhansia vuodessa, niin arkiston koko kasvaa melkoisesti jos tarkoitus on kuvat siirtää lapsenlapsille. Ehkä ainoana etuna on, että kuvat voi helposti unohtaa arkistoon ilman säännöllistä ylläpitoa.

Digikuva vaatii säännöllistä arkistointia

Digitaalisen kuvan säilytys vaatii säännöllistä aktiivisuutta. Kovalevyillä ja optisilla levyillä on elinikänsä sekä materiaaliltaan että myös tallennusmuodoltaan. Kuvia pitää kopioida uusille levyille säännöllisesti. Oma näkemykseni on, että kolmen vuoden välein on syytä kopioida varakopio uudestaan. Kuva ei kuitenkaan muutu miksikään kopioinnissa.

Oma ennustukseni on, että lähiaikoina markkinoille ilmestyy kuva-arkistointipalveluita. Kaikki tekniset valmiudet ovat olemassa. Kuvat voidaan tallettaa edullisesti suurikapasiteettisille kovalevyille, varmistaa esimerkiksi DVD -robotilla ja tarjota pääsy palveluun verkon yli. Suomessa niin kallista henkilökuntaa ei välttämättä tarvita kovin paljoa. Laajakaistaliittymien lisääntyminen antaa pääsyn näihin palveluihin suurelle digikuvaajajoukolle.

Arkistopalveluun pystyisi liittämään kuvien haut, kuvien levittämisen muiden katseltavaksi ja tulostuspalvelun. Laitteisto voisi luppoaikoinaan tuottaa kuvista varmuuskopiokappaleita, jotka pystytään suojaamaan erilliseen arkistotilaan. Kymmenien vuosien säilyvyys voisi olla saavutettavissa, jos vain palvelu pysyy pystyssä. Tulisiko tällainen palvelu suojata taloudellisesti pankin tapaan?

Muutos on hyväksyttävä

Kukaan digitaalista kuvaa tekevä ammattilainen ei säilytä kuvaa paperilla, miksi sitten tavallinen kuluttajakaan. Valokuvausalan olisi mielestäni tunnustettava tosiseikat sekä itselleen että myös asiakkailleen. Valokuvaukseen liittyvät markkinat vaativat uusia ideoita ja toimintamuotoja.

26.12.2004