Taidekuvat

Olen kateellinen Wolfgang Tillmansille. Hän tuntuu vain räpsivän kuvia ja laittaa niitä esille. Ei silti, etteikö hän todellakin osaisi kuvata, mutta se kuvien vaivattomuus, arkisuus, realistisuus – sen täytyy vaatia täysin luontaista suhtautumista valokuvaukseen.

Taidehallissa on näyttely, jossa on vedoksia teipillä seinässä, välillä kymppikuvia ja isoja mustesuihkuvedoksia, joiden rakeisuudesta tai kohinasta kukaan ei välitä mitään. Eikä tarvitsekaan, ei se muuta kuvaa miksikään. Täysin keltaiseksi toonattu kuva toistensa kanssa sykkyrässä olevista nuorista hiekkarannalla jää mieleeni.

Useimmista kuvista voisi ajatella: "Tuollaisen voisin ottaa itsekin, ja oikeastaan aika surkealla pokkarilla". Miksi en sittn ota ja pistä esille? Enkö vain uskalla pistää hiukan normaalia tylsempää elämääni esille?

Taiteilijaelämä

Olen samaan aikaan lukenut Dianne Arbusin päiväkirjamerkinnöistä ja kuvista koottua Revelations-kirjaa. Arbus tuntuu kuvaavan sisäisellä poltteella hakien sitä näkemystä, jolle muilla ei ole silmää. Hän valitsee kuvaushetkensä tarkkaan, ja vielä tarkemmin kuvat, joita sitten vedostaa vaikeasti. Vain tietty saksalainen filmi, huonosti saatava paperi ja itse sekoitetut kemikaalit kelpaavat.

Arbus pyrkii myymään ideoitaan lehdille, ja kärsii joutuessaan kuvaamaan jotain, mikä ei häntä kiinnosta. Rahasta on pulaa, kamera ei tyydytä, terveys sekoilee ja lopulta masennus vie voiton. Taitelijaelämän perikuva.

En oikeastaan ymmärrä, miksi Tillmans ja Arbus ovat nousseet esille. Näen kyllä heidän kuviensa sisältämän elämän ja uskon molempien tapauksessa heidän tehneen todellakin työtä kuviensa eteen. Mutta miksi juuri he? Mikä on tehnyt heistä suuria taiteilijoita?

Oliko Arbusin tapauksessa kyse jo hyviin asemiin taiteilijamaailmassa päässeistä tuttavista, jotka itsemurhan jälkeen tuottivat hyvän näyttelyn ja kirjan? Monestako kuvaajasta on tullut taiteilija vasta kuoleman jälkeen?

Kävikö Tillmansilla tuuri, kun hän sai Turner-palkinnon, jota on kieltämättä jaettu vähän suomalaisen Finlandia-palkinnon tyyliin? Onko sillä loppujen lopuksi merkitystä, että he ovat maailmanmaineessa – kuvathan ovat kuitenkin samoja? Näkisinkö minä noita kuvia, jollei näiden tekijöillä olisi kuuluisuutta?

Varpaita

Taide isolla T:llä on hämmästyttävää. Minusta ei ole koskaan tuntunut, että voisin maalata, veistää tai performoida kuten joku oikea Taiteilija. Mutta valokuvauksessa on joskus vaikea nähdä eroa omien räpsyjen ja Taiteilijan räpsyjen välillä. (Arbus ei kyllä räpsinyt, kaukana siitä, häntä en kadehdi yhtään.)

Minulla on tapanani kuvata varpaitani, kun opettelen uuden kameran käyttöä testiartikkelia varten. Saisikohan niistä kuvista näyttelyn?

9.9.2006