Miten hyviä digitaalikamerat ovat suhteessa filmikameroihin?
Onko filmikamera kuolemassa?

Molemmista kysymyksistä keskustellaan erittäin ahkerasti. Noin lyhyesti: digitaalikameroiden kuvanlaatu ei vielä ihan yllä hyvän suuren koon filmikameran tuloksiin pienellä ISO-herkkyydellä ja filmikamera tuskin kuolee koskaan.

Hyvän digijärjestelmäkameran tarkkuus alkaa lähestyä keskikoon filmijärjestelmäkameran luokkaa. Digipokkareissa tarkkuus riippuu kennon koosta ja pikselimäärästä, mutta joka tapauksessa niiden tarjoama tarkkuus alkaa olla riittävä pokkarien käyttäjille. Filmiltä tai digikamerasta paperille tulostettuja albumikuvia ei erota toisistaan. Mustesuihkut alkavat tuottaa parempia kuvia kuin mitä hopeamenetelmillä saadaa aikaan, jos tulostaja osaa asiansa.

Hyvin kuvattu dia ja suurelle filmikoolle kuvattu kuva ylittävät vielä tarkkuudellaan digijärjestelmäkamerat. Tosin digikamera alkaa mennä näistäkin ohi, jos tarvitaan suurta ISO-herkkyyttä. Studiotason keskikoon digiperät alkavat olla käyttökelpoisia jo lähes joka tarkoitukseen.

Nykyisillä tekniikoilla sekä filmi- että digikuvan laatu riippuu enemmän linssistön laadusta sekä kuvaajan taidoista.

Ei pelkkä paras laatu

Digitaalikamera antaa yhtä hyviä tuloksia kuin filmikamerakin, jos lopullisen tulostettavan kuvan koko ei ole erittäin suuri. Harrastelijakäytössä useimmiten digitaalikuva on riittävän hyvälaatuinenkin.

Digitaalikameran valitsemisen tärkein kriteeri ei yleensä ole kuvan laatu, vaan esim. kuvan näkeminen heti sen ottamisen jälkeen, lopputuloksen saaminen nopeasti tietokoneelle ja vain onnistuneiden kuvien tulostustarve.

Vastapainona on useimmiten hinta, sillä digitaalijärjestelmäkamerat ovat vielä toistaiseksi hiukan vastaavantasoisia filmikameroita kalliimpia (vastaavantasoisella tässä ei edes verrata kuvan laatua, vaan esim. varustelua, kokoa, käytön helppoutta, säätömahdollisuuksia yms). Pokkareissa hintaeroa on vaikea enää arvioida, filmipokkareita ei enää valmisteta ja digipokkaritkin ovat nykyään varsin halpoja.

Millä hinnalla?

Digipokkaripuolella käsisäätöjä, hyvää kuvanlaatua ja helpompaa käytettävyyttä on alkanut saada jo kohtuullisella hinnalla. Pikselmäärätkin ovat ovat jo menneet jopa ohi siitä tasosta, jolla saa kymppikuvia tai isompiakin tulostettua riittävällä laadulla.

Tällä hetkellä hintaromahdus näyttää tapahtuvan digijärjestelmäkameroissa. Näiden kuvausominaisuudet ovat jo sähköisten filmijärjestelmäkameroiden tasolla. Aiemmin hinnat pitivät ne ammattilaistyökaluina, mutta nykyään digijärjestelmiä on kaikissa hintaluokissa. Hyvä kompakti voi maksaa enemmän kuin edullinen järjestelmärunko. Rajoitukseksi alkaa enemmän muodostua objektiivien hinta.

Hintaeroa laskee myös se, että digikameralla otetun yksittäisen kuvan muuttuvat kustannukset lähestyvät nollaa, jos se vain halutaan tietokoneelle asti. Kuvia voidaan ottaa niin paljon kuin sielu sietää. Vasta tulostaminen maksaa – mutta tulostettavaksi voidaan valita vain onnistuneet.

On ratkaisuja myös käyttäjille, jotka eivät halua käyttää tietokonetta. Tulostimet osaavat tulostaa kuvia suoraan kamerasta tai muistikortilta. Liikkeet ottavat vastaan digikuvia tulostettavaksi. Vielä kun ratkaistaisiin ongelma kuvien säilyttämisestä helposti digitaalisessa muodossa, oltaisiin hyvin lähellä perinteisen filmipokkarin käytön vaivattomuutta.

Filmillä on myös puolensa ja vankka käyttäjäkunta, mutta lienee jo yleisesti hyväksytty digikameran olemassaolo pääasiallisena kuvausvälineenä. Filmikuvaus tuskin häviää lopullisesti mihinkään. Asia on verrattavissa vaikka grafiikan piirtämisen ja valokuvauksen keskinäiseen suhteeseen.