Mitä on panorointi?

Panoroinnilla yleisesti tarkoitetaan kuvan liu'uttamista vaakasuunnassa. Esimerkiksi videokuvauksessa kameran kääntämistä vaakasuunnassa kuvauksen aikana kutsutaan panoroinniksi. Valokuvauksessa panorointi on teknikka, jolla liikkuva kohde saadaan terävänä kuvaan, liike-epäterävyyden jäädessä taustaan.

Panorointia voidaan kokeilla tasaisesti kuvaajan ohi liikkuvien kohteiden kuvaamisessa. Tälläisiä ovat esimerkiksi juoksijat, pyöräilijät, autot, ratsukot jne. Kohteen on liikuttava kohtisuoraan poikittain kuvaajaan nähden.

Kameran asetukset

Kameraan on asetettava hiukan normaalia pidempi valotusaika. Aika riippuu kohteen nopeudesta – sen tulisi kattaa suunnilleen kohteen puolen metrin liike. Sopiva alkuarvaus vaikkapa autolle kadulla olisi 1/30 sek, hitaammille pitempi. Kameran aukko ja herkkyys sitten sopivaksi ympäröivän valon mukaan. Manuaalivalotuksen käyttö voi olla helpoin tapa.

Tarkennus kannattaisi lukita kohtaan, jossa kohde on lähimmillään kuvaajaa. Jos mahdollista, aukko kannattaa valita hiukan pieneksi, jotta syväterävyys riittää varmasti. Tausta sumenee joka tapauksessa.

Tukeva asento

Kameralla kannattaa kuvata tukeavasti seisten, kameran optinen etsin toisella silmällä ja toinen silmä avoinna ympäristön seuraamista varten. LCD-näytön käyttö on nopeille kohteille turhan hidasta, kohde ei ole enää siinä paikassa laukaisuhetkellä.

Kun kohde lähestyy, aletaan kameralla seurata kohdetta. Kamera ei saisi liikkua ylös-alas, vaan kääntö kannattaa tehdä koko ylävartaloa kääntämällä. Yksi mahdollisuus on käyttää jalustaa, jossa on videopää. Jos kamerassa on kuvanvakaaja, niin siinä kannattaa käyttää niin sanottua panorointiasentoa, jolloin vain ylös-alas suuntautuva liike korjataan.

Kohteen ollessa lähes edessä, laukaistaan kamera ja seuraamista jatketaan kokoajan, myös suljinajan loputtua. Kameran tärähtämistä on varottava. Laukaisu kannattaa tehdä hitaasti puristamalla, etusormen ensimmäisellä nivelellä.

Tulos

Tuloksena syntyvässä kuvassa pitäisi ainakin joidenkin osien kohteesta olla teräviä ja taustalle muodostuu liike-epäterävyydestä "vauhtiviivat". Jos kohteella on liikkuvia osia (vaikkapa jalat), näkyy myös niissä liike-epäterävyys.

Kuvien näyttävyys syntyy usein liikkeen tunnusta yhdistettynä esimerkiksi kiiltäviin teräviin osiin tai vaikkapa kulkijan ilmeeseen. Panorointia kannattaa harjoitella ensin jollakin helpolla kohteella, jotta homma sujuisi sitten, kun sitä oikeasti tarvitsee.

Panorointia voi kokeilla myös vinosti ja pystysuoraan liikkuviin kohteisiin, kävelijöihin ja kokemuksen karttuessa melkein mihin tahansa liikkuvaan. Kohteen ei tarvitse olla aivan poikittain liikesuunnaltaankin, tällöin syvyyssuunnassakin syntyy epäterävyyttä. Tekniikka mahdollistaa myös liikkujien kuvaamisen hämärämmässä. Tulokset voivat olla hyvinkin taiteellisia.