Kuvani tuntuvat tärähtävän jatkuvasti. Mikä on vikana?
Tärähdys – kohteen liikahtamisesta johtuva kuvan epäselvyys – johtuu joko siitä, että kamera liikkuu tai kohde liikkuu sinä aikana kun kuva valottuu.
Kuvan valotus vie jonkin aikaa. Kamera tai kuvaaja yleensä säätää tätä aikaa saadakseen tarpeellisen määrän valoa filmille tai digitaalikameran kennolle. Ajat vaihtelevat esim. 1/1000 sekunnista kymmeniin sekunteihin. Periaatteessa, mitä valoisampaa on, sitä lyhyempi valotusaika on. Jos valotusaika on lyhyt, niin kohde tai kamera ei ehdi liikahtaa (ainakaan paljoa) valotuksen aikana ja kuvasta tulee terävä.
Kameran tärähtäminen
Jos koko kuva on heilahtanut, niin kamera ei ole tarpeeksi tukevasti. Käsissä pidetty kamera heilahtaa helposti laukaisinta painettaessa tai pitkillä valotusajoilla myös käsien tärinästä tms. Nyrkkisääntönä voi pitää, että jos valotusaika on (kino)polttovälin käänteisluku tai pitempi, niin käsivaralla tärähtämättömien kuvien otto on vaikeaa. Esim, jos optiikkasi laajakulma on 32 millinen, niin 1/30 sek tai pitemmällä valotusajalla olisi hyvä käyttää tukea. Taas jos zoomaat vaikkapa 100 mm teleasentoon, niin vasta 1/100 sek valotusaika alkaa olla turvallinen.
Mikäli kyse on kuvaamisesta vähässä valossa, niin lähes ainoa järkevä ratkaisu on käyttää kamerajalustaa. Jalustan voi korvata yksinkertaisesti asettamalla kamera pöydälle, kivelle tms. tai ainakin pitämällä sitä jotain kiinteätä vasten. Tähtääminen digitaalikameralla onnistuu lcd-näytön avulla näinkin.
Käsivaralta kuvattaessa kameraa tulisi pitää tukevasti. Jos käytetään lcd-näyttöä, niin kamera ei ole kovin tukevasti ojennettujen käsien varassa. Optisella tähtäimellä voidaan kameraa pitää molemmin käsin, kyynärpäät kehoa vasten ja kameraa otsaan tukien. Laukaisimen painaminen heilauttaa kameraa vähemmän, jos se ei tapahdu sormen kärjellä, vaan pitämällä etusormea poikittain laukaisimen päällä ja painamalla laukaisinta ylimmän nivelen kohdalla (katsokaa jostain valokuvausoppaasta mallikuva).
Joskus laukaiseminen tärähdyttää kameraa, vaikka kamera olisikin jalustalla tai pöydällä. Tällöin hyvä niksi on käyttää kameran itselaukaisijaa. Itselaukaisutilassa laukaisimen painamisen jälkeen on viive (2–10 sek) ennen kuin kamera todella laukeaa. Tällöin kameran tärinä on varmasti jo vaiennut.
Joissakin kameroissa tai pitkäpolttovälisissä linssistöissä on kuvanvakaaja (image stabilizator). Tämä korjaa kameran heilahtelua kääntämällä optiikan linssejä tai liikuttamalla kennoa liikkeen tahtiin. Näillä voi ottaa kuvia käsivaralla melko pitkilläkin valotusajoilla. Voi arvioida, että vakaaja sallii yllä mainitun nyrkkisäännön aikojen 4-8 -kertaistamisen.
Liike-epäterävyys
Jos kuva muuten on terävä, mutta kohde on liikkunut, niin periaatteessa valotusaikaa pitäisi lyhentää. Jos kamerassa on käsisäädöt, niin tämä voidaan tehdä aukkoa tai herkkyyttä suurentamalla ja valotusaikaa lyhentämällä. Tälläinen hämäräkuvausmoodi voi löytyä kamerasta valmiina (mutta se ei ole sama kuin ns. slow sync- moodi, katso oheinen linkki salamasta pitkillä valotusajoilla).
Joissakin kameroissa on ns. urheilukuvaustila, jossa kamera käyttää mahdollisimman suurta aukkoa ja pientä valotusaikaa. Tämän käyttäminen voi helpottaa tilannetta.
Jos kamerassa on vain automatiikka (niin kuin useissa digipokkareissa on), niin oikeastaan muuta ei ole tehtävissä kuin lisätä valoa. Tämä voidaan tehdä salamalla tai valita valoisampi kuvauspaikka. Myös jos käytetään zoomia teleasennossa, niin kannattaa siirtyä lähemmäksi ja zoomata laajakulmalle.
Herkkyyden kasvattaminen
Kameran valotusaikoja voi lyhentää myös kasvattamalla herkkyyttä. Herkkyys tavallaan lisää kameran valonvahvistusta, sama kuva saadaan vähemmällä valolla. Vastapainona on niin sanotun kohinan lisääntyminen kuvassa. Herkkyysasetuksesta löydät lisää tietoa oheisesta linkistä.
Tarkennusvirhe
Epäterävyyden voi aiheuttaa myös se, että kamera ei ole onnistunut mittaamaan etäisyyttä kohteeseen oikein. Tällöin joku kohta kuvasta on tarkka, mutta sen edessä tai takana oleva kohde on epäterävä.
Jos kamera mittaa etäisyyden automaattisesti, niin yleensä kameran tähtäys pitää kohdistaa keskikohdaltaan kohteeseen. Jos halutaan asetella kuva kuitenkin erilailla, niin yleisin konsti on kohdistaa keskikohta ensin kuvattavaan, painaa laukaisin puoleen väliin, rajata halutulla tavalla ja painaa laukaisin loppuun. Menetelmää kutsutaan etuvedoksi. Se auttaa myös laukaisuviiveeseen, sillä tarkennus on hitain vaihe ja puolivälistä painettuna kamera laukeaa hyvin nopeasti.