Kuvaus hämärässä epäonnistuu. Mitä teen?

Digikamerat eivät pysty sen ihmeellisimpiin tuloksiin kuin filmikameratkaan. Hämärässä ja pimeässä valo ei tahdo riittää. Ihmissilmä tottuu hämärään helposti, mutta kameralle jo kuvaus pilvisenä päivänä sisätiloissa on kohtuullisen hämärää ja nopeasti liikkuvien kohteiden pysäyttäminen voi olla vaikeaa. Vaikka jääkiekkokaukalossa tai teatterissa näyttää olevan paljon valoa, niin kuvat eivät tahdo pokkarilla onnistua.

Digikameran valoitusarvoja, valovoimaa ja herkkyyttä esitetään samoilla yksiköillä kuin filmikameroissakin. Kaikki ohjeet mitä kirjallisuudesta ja verkosta löytyy hämäräkuvauksesta filmikameralla on yleensä sovellettavissa digikameroihin. Poikkeuksena tähän on herkkyyden kasvattamisen ja valotusajan pidentämisen aiheuttama kohina.

Hämärän poistaminen on yksi korjauskeino. Tämän voi tehdä käyttämällä salamaa tai jotain muuta lisävaloa. Näistä löydät enemmän tietoa sivussa olevista linkeistä.

Valotusaika ja tärähtäminen

Useimmiten hämärässä ongelmana on kuvan tärähtäminen. Jos kuvataan kameran automatiikalla ilman salamaa, niin automaattivalotus alkaa tarjota hämärässä valotusaikoja, jotka ovat varsin pitkiä: 1/30 sekuntia tai pitempiä. Käsivaralla kuvattaessa kuvaajan kädet eivät pysty pitämään kameraa paikallaan – koko kuva tärähtää. Ratkaisu tähän on sijoittaa kamera jalustalle tai vaikka edes pöydälle.

Vaikka kuvattaisiin jalustalta, niin kohteiden liikkuminen aiheuttaa vastaavanlaisen epäterävyyden. Tähän korjauksena olisi valotusajan lyhentäminen, mutta hämärässä ei kamera saa välttämättä kerättyä tarpeeksi valoa, vaan kuva jää pimeäksi. Jos mahdollista, käytettyä aukkoa pitää suurentaa.

F-luvun puolittuminen antaa mahdollisuuden käyttää neljäsosaa valotusajasta. Jos kameran aukko on esim. f/4.0 ja sillä saa kuvan vain 1/15 s ajalla, niin jos aukon saa 2.0:ksi, niin aika on jo 1/60 s. Tärähtäminen alkaa tulla käsivaralla ongelmaksi juuri yleensä ajoilla, jotka ovat pidempiä kuin 1/60 s. Aukon säätäminen vaatii kamerasta sopivia käsisäätöjä, eikä näitä ole kaikissa digipokkareissa.

Automaattivalotteisessa kamerassa voi olla joku valmiskuvaustila, joka pyrkii asettamaan kameraan lyhyen valotusajan. Tälläistä tilaa kutsutaan usein urheilutilaksi.

Kamerassa voi olla ns. automaattivalotuksen korjaus (exposure compensation). Tämä ei tärähtämiseen auta, sillä sen tarkoitus on vain kertoa automatiikalle, että kohde on valoisampi tai tummempi kuin taustansa. Se ei siis ole mikään absoluuttinen korjaus, vaan se tekee vain korjauksen automatiikan mittaamiin arvoihin. Jos ollaan hämärässä, niin todennäköisesti korjauksen kasvattaminen vain lisää valotusaikaa.

Kamerassa oleva vakaaja auttaa kameran tärähdykseen. Jos kohde on paikallaan, voidaan käsivaralta käyttää selkeästi pitempiä aikoja, laajakulmaa jopa 1/10 sek. Vakaaja ei auta kohteen oman liikkeen aiheuttamaan epäterävyyteen.

Kameran valovoima ja herkkyys

Kameran objektiivilla on ns. valovoima, joka kertoo suurimman kameran käytettävissä olevan aukkoarvon. Mitä pienempi f-luku, sitä paremmin kamera on käytettävissä hämäräkuvaukseen. Pienet erot eivät kuitenkaan vielä mitään ihmeitä tee. Maksimaalisen aukon 1.4-kertaistuminen puolittaa käytettävissä olevan valotusajan

Digipokkareissa f/2.0 -valovoima on kohtuullisen hyvä, eikä paljon parempia juuri ole. f/4.0 tai huonompi alkaa olla jo todella vaikeuksissa käsivaralla otetuissa sisäkuvissa normaalivalaistuksessa, jos herkkyytenä joudutaan käyttämään alle ISO400-arvoa.

Digipokkareissa enemmän hämäräkuvaukseen vaikuttava asia on ns. herkkyys. Kennon herkkyyttä esitetään samoilla ns. ISO-luvuilla kuin filmeissäkin. ISO-luvut on sidottu valotusaikoihin hiukan samoin kuin aukotkin: ISO-luvun kaksinkertaistuminen puolittaa valotusajan. Eli jos ISO 100:lla voit käyttää 1/30 sek valotusaikaa, niin ISO 200:lla voit käyttää 1/60 sek aikaa.

ISO 100 on normaali herkkyys ulkokuvauksiin. ISO 400 on tyypillinen sisäkuvauksiin, mutta vasta ISO 800 tai jopa 1600 alkaa olla sopiva hämärään, jos liike halutaan pysäyttää. Jos kamerassasi voi säätää kennon herkkyyttä, niin se auttaa hämäräkuvaukseen. Kannattaa kuitenkin varautua ns. kohinaan.

Kohina

Hämärässä kuvaaminen aiheuttaa kuvaan usein kohinaa: tasaisissa väripinnoissa näkyvää värillistä 'lumisadetta'. Kohina syntyy, kun kenno yrittää vahvistaa valosignaalia. Kohina näkyy helpommin hämärissä kuvissa. Tosin sitä esiintyy vaaleissakin pinnoissa, jos kenno on heikkolaatuinen, tai jos kameran herkkyyttä on nostettu äärirajoille.

Filmilläkin ns. rakeisuus kasvaa herkkyyttä lisättäessä. Erona on, että digikameran kohina lisääntyy myös valotusaikaa pidennettäessä. Vaikka kennon vahvistusta pyrittäisiin pitämään pienenä, niin pitkän valotusajan kuviin kohinaa syntyy kuitenkin.

Joissakin kameroissa kohinaa poistetaan ohjelmallisesti. Poisto on mahdollista myös tehdä jälkeenpäin tietokoneella sopivilla kuvankäsittelyohjelmilla. Kohina häviää näkyvistä myös, jos kuvaa pienennetään kuvankäsittelyssä.

Pitkät valotusajat

Joskus valo ei kertakaikkiaan riitä normaaliin valokuvaukseen. Yömaisemat tai pimeät tilat eivät tarjoa tarpeeksi valoa normaaleille valotusajoille. Usein kameran automatiikassa on joku maksimipituus valotusajalle, esimerkiksi 1 sekunti.

Useista kompaktikameroista löytyy mahdollisuus asettaa käsin valotusaika ja tällöin aikoja on esim. 2–15 sekuntiin asti. Kamerassa voi olla jopa mahdollisuus itse aloittaa ja lopettaa valotus haluamallaan hetkellä (ns. bulb-tila). Pitkällä ajalla saadaan hämmästyttävän pimeässäkin kuvia.

Kameran täytyy olla jalustalla tai muuten tuettuna, eivätkä liikkuvat kohteet jää kuvaan juuri ollenkaan. Tarvittavaa aikaa voi olla vaikea arvioida etukäteen, mutta digikameralla on helppoa ottaa kuva, katsoa tulos ja kokeilla uudestaan eri ajalla.

Pitkillä valotusajoilla voi saada aikaan myös erikoisefektejä. Yöllä autot tai muut liikkuvat valot jäävät kuvaan viiruina. Hiukan valoisammallakin voi pitkää valotusaikaa käyttää säätämällä kameran erittäin pienelle aukolle tai käyttää harmaasuodinta. Tällöin esim. hiukan aaltoileva vesi tasoittuu tai virtaavasta vedestä tulee 'liukkaan' näköistä.

Yhteenveto

Hämärässä kuva voi tärähtää tai valo ei riitä ollenkaan. Jos koko kamera tärähtää, niin ratkaisu on jalusta tai kameran pitäminen esim. pöydällä. Jos kohde liikkuu kuvan oton aikana, niin tällöin pitäisi lyhentää valotusaikaa, mutta tämä ei ole aina niin helppoa.

Valotusaikaa voi lyhentää, jos voi säätää kameran käyttämää aukkoa suuremmaksi (f-lukua pienemmäksi). Kameran maksimaalisen valovoima tulee antaa tähän varaa. Aikaa voi lyhentää myös, jos kameran herkkyyttä voi lisätä. Nämä keinot vaativat, että kamerassa voi näitä asioita säätää käsin.

Pitkällä (yli sekunnin) valotusajalla saa kuvia hyvinkin pimeässä, mutta mitään liikkuvaa ei saa talletettua kuvaan.

Jos edellisiä ei ole käytettävissä, tai valo ei sittenkään riitä, niin salamalla tai jollain muulla valolla voi tuoda lisää valoa kuvaan.

Ja joskus se ei onnistu sittenkään, jos vaikkapa kohde on niin etäällä, ettei sitä voi valaista. Sitten voi vain lohduttautua, ettei se todennäköisesti onnistu filmipokkarillakaan.