Mitä vaikuttaa ISO-herkkyys?
Miksi digikuvani ovat rakeisia?
Miksi kuvissani on ikäänkuin lumisadetta?

Filmin tai kennon herkkyydellä (sensitivity) tarkoitetaan sen valon 'vastaanottokykyä'. Pienellä herkkyydellä valoa tarvitaan enemmän, mutta kuvan tarkkuus paranee. Suurella herkkyydellä voidaan kuvata hämärämmässä mutta niin sanottu kohina lisääntyy. Herkkyyttä merkitään useimmiten ns. ISO-luvulla (ISO speed, ISO sensitivity tms). Tyypillisiä arvoja ovat esim 50, 100, 200, 400 ja 800, suurempiakin nykyään käytetään..

Filmikameroissa herkkyyttä vaihdetaan lataamalla toisenlainen filmi. Digikameroissa muutetaan herkkyysasetusta ja siten kennon vahvistusta. Kun ISO-arvo kaksinkertaistetaan puolittuvat tarvittavat valotusajat. Näin voidaan käyttää hämärämmässä lyhyempiä aikoja, eikä syntyvä kuva tärähdä niin helposti.

Edullisien digikameroiden suurimmat ISO-arvot aiheuttavat usein huomattavaa kohinaa. Varsin suositeltavaa onkin kuvata mahdollisimman pienellä ISO-arvolla. Vasta kun yritetään kuvata todella hämärässä tai nopeilla valotusajoilla, niin ISO-asetusta muuttamalla voi koettaa saada kuvista valoisampia.

Kohina

Kohinalla tai rakeisuudella tarkoitetaan sitä, että kuvassa näkyy eräänlaista lumisadetta – pikselien värit vaihtelevat tasaisessakin väripinnassa. Samanlainen ilmiö esiintyy kuvattaessa herkällä filmillä. Filmillä syynä on filmin hopearakeiden kasautuminen, digikennon kohina pohjautuu sähköisten komponenttien häiriöihin.

Kohinaa voi aiheuttaa myös edullisen kameran ohjelmisto riippumatta herkkyysasetuksesta. Heikommissa valaistusolosuhteissa kamera ei kykene interpoloimaan kennolta tulevaa materiaalia hyvätasoiseksi kuvaksi. Värit vaihtelevat tasaisilla pinnoilla samaan tapaan kuin kohinassa.

Kohinaa voi koettaa poistaa joidenkin kuvankäsittelyohjelmien suodattimilla tai erillisillä tarkoitusta varten tehdyillä ohjelmilla – ohessa linkki Neat Image -ohjelmistoon, joka on ehkä yksi tehokkaimmista. Kuvan pienentäminen useimmiten myös poistaa kohinaa.

Kohinanpoisto kamerassa

Yhä useammassa kompaktikamerassakin alkaa saada kohtuullista kuvanlaatua vielä ISO400 ja ISO800 -herkkyyksillä. Kennotekniikka on kehittynyt, mutta useimmiten kohinaa poistetaan ohjelmallisesti kameran prosessoinnilla.

Kohinanpoistossa pyritään etsimään kuvan tasaisista pinnoista poikkeavia arvoja ja korvaamaan ne ympäristön arvoilla. Periaatteessa tämä on varsin toimivaa, mutta käytännössä kuva yleensä hiukan sumentuu. Kohinanpoistoon on monenlaisia algoritmeja ja ne toimivat eritavoin eri kuva-aiheisiin.

Useimmiten kameran kohinanpoistoa voi säätää. Joskus kuvaan voi jättää kohinaa, jos tällä saavutetaan kuvaan lisää terävyyttä tai kohina ei muuten haittaa. Valitettavasti valinta on kuitenkin tehtävä ennen kuvanottoa. Poikkeuksena tähän on mahdollisuus käyttää Raw-kuvaformaattia. Tällöin kohinanpoisto tehdään vasta konvertoitaessa kuvaa tietokoneella.