Miten säädän käsin kamerani tarkennusta?
Miksi kamerani ei tarkenna oikealle etäisyydelle?
Miten kameran etäisyydenmittaus toimii?

Linssioptiikalla kuvattaessa kuva on täysin tarkka vain joltain tietyltä yhdeltä kuvausetäisyydeltä. Näkymä sumenee etäisyyden kasvaessa tai pienetessä tältä etäisyydeltä. Sumenemisen nopeus riippuu optiikan asetuksista.

Tarkennukseksi (focusing) kutsutaan sitä, että kameran linssistön paikkaa muutetaan filmiin nähden siten, että haluttu kohde tarkentuu filmille terävänä.

Kuluttajapokkareissa (sekä digitaalisissa että tavallisissa) tämä tyypillisesti tehdään automaattisesti: kuvaaja kohdistaa etsimen keskipisteen kohteeseen ja laukaistaessa kamera tarkentaa kuvan..

Digitaalikameroissa on käytetään kuvan kontrastiin perustuvaa tarkennusta. Tässä linssiä säädetään, kunnes kameran tietokone 'näkee' kennolla nopeimmat tumman ja vaalean alueiden vaihtelut. Jotta kamera onnistuisi tässä, pitää kohteessa olla jotain teräviä rajoja ja valoa pitää olla käytettävissä. Valaistus pimeässä onkin usein hoidettu kamerassa olevalla tarkennuksen apuvalolla, jolla kohdetta valaistaan. Toinen tapa valaista kohdetta on käyttää laser-valoa, jolla luodaan kohteen pinnalle tarkka valokuvio.

Digijärjestelmäkameroissa on eräänlainen elektroninen versio etsimessä olevasta käsietäisyysmittauksesta. Ne tekevät tarkennuksen erillisillä antureilla ja näissä tarkennus on nopeampaa ja toimii hämärämmässäkin.

Automaattitarkennus ei aina toimi

Automaattisessa tarkennuksessa on ongelmansa. Se voi lukittua väärään kohteeseen, esimerkiksi johonkin lähimaaston kohteeseen, vaikka tarkoitus on kuvata maisemaa etäällä. Ongelmia voi tulla myös väreistä. On ollut mittaustapoja, joissa haetaan pystysuoraa kontrastia vihreältä värikanavalta. Näin ollen esim. vaakasuora punainen raja ei välttämättä ole toiminutkaan hyvänä etäisyyden kiinnittäjänä.

Vaikeissa olosuhteissa tarkennuksen onnistuminen kannattaa varmistaa LCD-näytöltä ennen kuvausta. Kun laukaisin painetaan puoleenväliin, kamera tarkentaa. Tarkennuksen jälkeen LCD:llä yleensä näytetään muodostuva kuva ja ehkä käytetty tarkennuskohtakin. Mikäli haluttu kohde ei näytä olevan terävä, on syytä uudestaan yrittää tarkentaa nostamalla laukaisin ylös ja painamalla uudestaan se puoleen väliin.

Kontrastipohjainen tarkennus on hidasta. Parhaan tarkennuksen löytämiseksi koko optiikan tarkennusalue joudutaan käymään läpi. Tämä merkitsee suurempaa laukaisuviivettä.

Miten tarkennusta voi auttaa

Kalliimman pään digitaalikameroissa löytyy jonkinlainen etäisyyden käsisäätömahdollisuuskin. Tällä voidaan tarkennusetäisyys säätää käsin. Erityisesti tämä on tärkeä ominaisuus, kun halutaan tehdä efektejä tarkennuksen syväterävyydellä, kuvataan makrokuvia tai kun kuvataan hämärässä, jossa automaattinen tarkennus ei toimi.

Jos kamerassa on vain automaattinen etäisyydenmittaus, ja kohde ei tahdo lukittua, niin tarkennus voidaan ottaa toisestakin kohteesta niin sanotulla etuvedolla. Valitaan sopivalla etäisyydellä oleva selkeä kohde, jossa valaistus on suurinpiirtein haluttu. Suunnataan kamera tähän kohteeseen ja painetaan laukaisin puoleenväliin, jolloin kamera mittaa etäisyyden ja valoituksen. Pidetään laukaisin puoleenväliin painettuna, kohdistetaan kamera kuvattavaan suuntaan ja painetaan laukaisin pohjaan.

Samaa tekniikkaa voi käyttää liikkuvalle kohteelle, jolloin kohdistetaan ensin kamera haluttuun paikkaan ja sitten odotetaan kun kohde on samassa paikassa, jolloin laukaisin painetaan pohjaan.

Monta tarkennuspistettä

Kamerassa voi olla valittavissa useita tarkennuspisteitä. Useimmiten käytetään keskimmäistä, mutta esimerkiksi jalustalta kuvattaessa voi olla syytä valita jokin muukin tarkennuspiste.

Useimmissa digipokkareissa on myös automaattinen kohdistuspisteen etsintä ja näyttö. Esim. Canon kutsuu tätä nimellä AiAF (Artificial intelligence Auto Focus). Tällöin kamera pyrkii etsimään kuva-alalta sopivan näköisen kohdistuspisteen ja näyttää etsimessä valitsemansa paikan ympäröiden sen neliöllä. Tyypillisesti kamera käyttää lähintä hyväkontrastista kohdetta.

Automaattinen tarkennuspisteen hakua voi toimia nopeuttajana, jos kohde erottuu selkeästi taustasta ja esimerkiksi liikkuu. Mutta yleensä on nopeinta ja varminta lukita keskimmäinen tarkennuspiste käyttöön. Tällöin kuvaaja pystyy itse osoittamaan tarkennettavan kohteen.