Mitä eroja digijärjestelmällä ja digikompaktilla on?

Digijärjestelmäkameroiden hinnat ovat laskeneet. Parhaimmat kompaktit maksavat jopa enemmän kuin järjestelmärungot. Koossakaan ei välttämättä ole suuria eroja. Onko väliä kummantyyppisen kameran hankkii?

Koko

Järjestelmän ja kompaktin suurin ero on usein koko. Kompaktin saa jopa paidan taskuun, järjestelmä vaatii lähes aina erillisen laukun. Pientä kameraa on helpompi kuljettaa aina mukana.

Tilannetta ovat jonkin verran tasoittaneet niin sanotut peilittömät järjestelmät. Näissä peilietsimen poisjättö pienentää kamerarunkoa suurehkon kompaktikameran tasolle. Pienellä objektiivilla varustettuna kamera mahtuu takin taskuun tai keikkuu kaulassa mukavasti. Varsinaisia taskukameroita nämäkään eivät ole.

Objektiivit

Järjestelmäkameran pääidea on, että kamera on vain runko, johon hankitaan erikseen optiikka ja muut lisävarusteet. Yhteensopivat varusteet muodostavat kamerajärjestelmän.

Valitettavasti hyvät objektiivit maksavat paljon: laadukkaat telet tai laajakulmat enemmän kuin kamerarunko. Pelkkä objektiivin polttoväli ja valovoima huomioiden pitkällä zoom-objektiivilla varustettu kompakti voi olla hyvä vaihtoehto. Lisäetuna tulee, että kamera on suoraan valmis kuvanottoon ilman objektiivien vaihtoa. Kiinteä optiikka vähentää myös kennon pölyyntymistä.

Joissakin erikoiskäytöissä kiinteä objektiivi ei sitten riitäkään. Varsinkin laajakulma loppuu usein kesken. Toinen mahdollinen erikoiskäyttö on erittäin läheltä kuvaavat makro-objektiivit. Vaikka pokkaritkin tarkentavat lähelle, ne tekevät yleensä niin vain laajakulmalla. Haluttaessa kuvata pitemmällä polttovälillä ei kohdetta saadakaan suurennettua tarpeeksi.

Kuvanlaatu ja kohina

Kompakteissa käytetään pienempää kennoa kuin digijärjestelmissä. Tähän on syynä se, että näin voidaan sekä kenno että objektiivi tehdä edullisemmin, vaikka pikseleitä olisi saman verran. Digijärjestelmissä pyritään siihen, että vanhojen filmijärjestelmäkameroiden objektiivit sopisivat. Tällöin kennon pitää olla ainakin lähempänä kinofilmiruudun kokoa.

Kennon pikselin koko vaikuttaa kennon kohinaan ja dynamiikkaan. Ohessa on linkki artikkeliini, jossa selvitetään anturin koon riippuvutta dynamiikkaan.

Digijärjestelmissä kennot ovat kinofilmin mittojen puolestavälistä aina kinoruudun kokoisen asti. Kompakteissa kennot ovat mitoiltaan kinofilmin neljäsosasta kahdeksasosaan asti. Tästä seuraa suoraan, että järjestelmäkameran kuvassa on käytettävissä enemmän dynamiikkaa ja kohinaa on huomattavasti vähemmän suuremmilla herkkyyksillä.

Tarkennusnopeus

Digikompaktien tarkennusnopeus jää vielä pahasti digijärjestelmälle. Tarkennus käyttäen linssin läpi näkeviä erillisiä antureita tarkentaa sillä nopeudella kuin objektiivin moottori vain pystyy.

Hämäräkuvauksessa erot vielä korostuvat. Digijärjestelmä tarkentuu huomattavasti vähäisemmässä valossa ja ilman viiveitä. Jos valo ei riitä tai kohde on vaikea, niin käsitarkennus optisella etsimellä on varmin vaihtoehto. LCD:llä tai elektronisella etsimellä käsitarkennus on varsin epävarmaa, koska näytön tarkkuus ei tahdo riittää varmistamaan pienien yksityiskohtien terävyyttä. Näyttö voi olla hämärässä myös kuvaltaan varsin rakeinen.

Järjestelmäkameran kuvausnopeutta nostavat myös suuret puskurimuistit. Kameralla voi ottaa 3–10 kuvaa sekunnissa. Nopeimmilla vauhdeilla kuvia kerätään puskureihin 10-100 kappaletta, hitaamilla kuvia voi ottaa niin paljon kuin kortille mahtuu. Vaikka kompakteistakin tälläisiä kuvanottonopeuksia löytyy, niin usein erona on, että järjestelmäkamera tarkentaa jokaisen kuvan erikseen.

Syväterävyys

Kennon kokoero tuottaa myös toisen vaikutuksen. Järjestelmäkameralla on hallittavissa myös ns. syväterävyys. Syväepäterävyys näkyy kuvassa kohteen taustan tai edustan sumentumisena. Sumentuminen lisääntyy kun polttoväli kasvaa, kohteen etäisyys pienenee tai aukko kasvaa.

Maisema- tai makrokuvissa epäterävyys ei ehkä ole toivottu. Mutta usein sumentuminen on toivottua, sillä tällä saadaan pääkohdetta korostettua eikä taustalle synny häiritseviä yksityiskohtia.

Kompaktidigeissä kenno on pieni. Tällöin polttovälitkin ovat pieniä ja tästä seuraa suuri syväterävyys. Vain hyvin lähellä kuvattaessa tai erittäin pitkillä polttoväleillä saadaan aikaan taustan sumeneminen suurellakaan aukolla.

Käyttö

Järjestelmäkameran muotoilu on pitkään testattu. Hyvä kädensija, ohjaimet oikean käden luona ja objektiivirenkailla tehtävät säädöt ovat tyypillisiä järjestelmärungoille ja isoimmille kompakteillekin.

Jos halutaan tärähtämättömiä kuvia, niin mielestäni olennaista on, että kuvaa voi säätää silmä etsimellä ja laukaisun voi tehdä pelkästään oikean käden avulla. Vasen käsi on vapaana tukemaan kameraa tarvittavalla tavalla. Sitä voi ehkä käyttää salaman pitämiseen tai jopa kuvaajan itsensä tukemiseen. En myöskään pidä kuvaussäädöistä, jotka pitää tehdä kahdella kädellä. Käytännössä kamera on tällöin melkein pakosta otettava pois silmiltä.

Peilietsimen ja sähköisen etsimen ero on suuri. EVF:ssä voidaan näyttää kuvaustietoja varsin hyvin, erityisesti histogrammi on edistysaskel. Iso kääntyvä nestekidenäyttö on miellyttävä, kun kameraa pitää käyttää erikoisessa kuvausasennossa.

Vastapainoksi sitten peilietsin on tarkka ja nopea. Sähköiseen etsimeen pitää panostaa melkoisesti, ennen kuin sillä voi tarkentaa käsin miellyttävästi. Peilietsin näyttää myös tilanteen valon nopeudella, eikä videon päivitystahdilla.

Hankinko kompaktin vai järjestelmän

Jos tavoitteesi on hiukan edullisempi ja aina kuvausvalmis kamera, niin hankit kompaktin. Jos taas haet lisää mahdollisuuksia vaikuttaa kuvanlaatuun ja sisältöön ja sinulla on varaa panostaa optiikkaan, niin järjestelmäkamera on sinulle.