Mikä on HDR-kuva?

HDR tulee sanoista High Dynamic Range, suuri dynaaminen alue. Sillä siis tarkoitetaan kuvia ja tekniikoita, joilla saadaan samaan kuvaan suuria valoisuuseroja säilyttäen yksityiskohdat.

HDR oikeastaan jakautuu kahteen osaan, toisaalta valoisuuserojen tallettamiseen ja toisaalta niiden esittämiseen kuvassa. Jälkimmäisessä tarvitaan yleensä sävyjen paikallista korjausta, Tone Mappingia.

Suuren dynamiikan vangitseminen

Ulkovalossa voi olla yli 20 aukon valoisuuseroja. Kirkas taivas tai lumi voi olla miljoona kertaa kirkkaampaa kuin metsän sisällä olevat varjot. Ja tässä ei vielä huomioida suoraa auringon valoa. Silmäkään ei pysty näitä kerralla havaitsemaan, mutta se pystyy sopeutumaan niin nopeasti valoisuuseroihin, että ihminen tuntee näkevänsä kaikki maiseman yksityiskohdat.

Parhaat ammattilaisjärjestelmät saavat noin 10 aukkoa valoisuuseroa taltioitua ja silloinkin tummassa päässä voi kohinataso nousta. Siksi HDR-kuvien tuottamiseen käytetään yleensä kolmea tai useampaa eri valotusajoilla otettua kuvaa, jolla saadaan talletettua kirkkaat ja hämärät kohdat erikseen.

Otettujen kuvien valoisuustiedot voidaan tämän jälkeen yhdistää ja tuottaa kuva, jossa valoisuutta esitetään 16- tai 32-bittisellä arvolla. Tämä on varsinainen HDR-kuva.

HDR-kuvan esittäminen

Seuraava ongelma on esittää saatu kuva. Näytöillä voidaan esittää noin 8 aukon valoisuusero, paperilla 5-6 aukkoa. Jos HDR-kuvan valoisuusero vain puristetaan kasaa, tuloksena on yleensä hyvin lattea ja kontrastiton kuva, jossa tummista päästä ei saa sen enempää irti kuin tavallisesti otetuista kuvista.

Usein luotaessa normaalia 8-bittistä kuvaa HDR-materiaalista, tehdään muutoksessa ns. Tone Mappingia. Sillä luodaan kuvan aiheen mukaan sopiva sovitus laajasta dynamiikasta tulosteen kapeaan dynamiikkaan. Voidaan tehdä vaikkapa epälineaarinen muutos, jossa ääripäiden valoisuusmuutoksia korostetaan ja keskisävyissä puristetaan muutoksia kasaan. Tällöin kontrastit säilyvät paremmin.

Efektiä voidaan korostaa paikallisilla kontrastimuutoksilla (Local Adaptation). Tällöin vaikkapa tumman ja vaalean pinnan rajoille luodaan nopeita kontrastimuutoksia. Vaikutelma on suunnilleen kuin tummien kohteiden takana olisi valaisimia, näihin syntyy enemmän tai vähemmän erottuvia "haloja".

Varsinkin kun paikalliskontrastin muutosta ja värien korostamista käytetään vahvana, syntyy "HDR-kuvamainen" kuva. Joskus ilmiö toimii, usein se koetaan kyllä varsin taiteellisena tai keinotekoisenakin. HDR-kuvien tekoa kannattaa harjoitella ja näyttää tuloksia ensin pienelle joukolle.

HDR ja Raw

HDR-kuvaamisesta saa eniten irti kuvaamalla kuvat Raw-formaatissa. Tällöin dynamiikkaa on eniten saatavissa yksittäisestäkin kuvasta ja säätövaraa on enemmän.

Usein näkee myös sen, että yhdestä Raw-kuvasta tuotetaan kolmella eri valotuksenkorjailulla kuvat ja yhdistetään nämä Tone Mappingin avullla. Hyvällä Raw-konvertterilla saa peruskuvan aikaan ihan ilmankin tällaista temppuilua vain avaamalla suoraan tummaa päätä auki ja siirtämällä kuvan 16-bittisenä kuvankäsittelyyn.

Ohjelmistot

HDR-käsittelyyn on olemassa useita valmiita ohjelmistoja. Myös Photoshopin uudemmat versiot osaavat yhdistellä useita valotuksia HDR-kuviksi. Ohessa on linkkejä muutamiin ohjelmistoihin ja tutoriaaleihin.