Mitä on kuvan terävöitys?
Mitä tekee Unsharp Mask?

Päivitetty 16.11.2004

Kuvan terävöittäminen

Avainsanat:

terävöitys (sharpening)
unsharp mask

Muita kysymyksiä:

Kuvankäsittely

Linkkejä:

Unsharp Mask (ScanTips)

Ylläpito:

Terävöityksellä pyritään korostamaan kuvan yksityiskohtia. Kuvattaessa, skannattaessa tai kuvaa pienennettäessä kuva hiukan 'pehmenee'. Ehkä olennaisena syynä tähän on se, että edellämainituissa tapauksissa kunkin pikselin alalla todellisen aiheen muuttuvat värit korvataan yhdellä tasaisella neliönmuotoisella väripinnalla. Terävöitys koettaa korvata tätä pehmenemistä korostamalla kuvassa olevia värialueiden reunoja.

Terävöitys ei varsinaisesti korjaa kuvan tärähtämisestä tai väärästä etäisyysmittauksesta johtuvaa pehmeyttä, mutta se voi parantaa tilannetta joskus.

Miten terävöitetään?

Useimmat digikamerat terävöittävät ottamaansa kuvaa jo kamerassa. Tämän terävöityksen voimakkuutta voi ehkä säätää ja raw-muotoisissa kuvissa jopa jättää tekemättä. Kameran kennolle otetettu kuva tarvitsee terävöitystä, mutta parhaaseen lopputulokseen pyrittäessä se ehkä kannattaa tehdä kuvankäsittelyohjelmassa, jossa siihen pystyy paremmin vaikuttamaan.

Terävöitysalgoritmeja on useanlaisia. Valokuville tuntuu parhaiten sopivan menetelmä, jota kutsutaan nimellä 'Unsharp mask'. Hiukan harhaanjohtava nimi johtuu filmin kopiointikikasta, jossa pyrittiin samanlaiseen lopputulokseen. Tässä yhtenä osana oli epäteräväksi kopioitu kuva, jota käytettiin lopullisen kuvan luonnissa 'suodattimena'.

Unsharp mask

Terävöityksen oikea määrä riippuu tulostustavasta. Ruudulle tarkoitettua kuvaa pitää terävöittää vähemmän ja printille tarkoitettua enemmän. Liika terävöitys näkyy kuvassa ääriviivojen viereen syntyneinä vaaleina 'haloina'.

Unsharp mask -algoritmi yleensä haluaa kolme parametria: määrän (amount), säteen (radius) ja kynnyksen (threshold, clipping). Useimmiten määrä on prosentteina, säde pikseleihin verrattavana lukuna ja kynnys lukuarvona, joka on verrattavissa väriarvoihin.

Kynnys kuvaa vierekkäisten pikselien sävyeroa, mikä tulkitaan kuvion "reunaksi" ja mihin siis sovelletaan terävöintiä. Jos kuvassa on pientä tasaista kuviota tai esim. kohinaa, kynnystä suurentamalla vältytään terävöittämästä jokaista kuvio- tai kohinapistettä. Kannattaa seurata jonkin todellisen reunan terävöitymistä ja samalla koko kuvan "rakeisuutta". Sopiva lähtöarvo voisi olla 2. Jos kuva muuttuu liian rakeiseksi, suurenna kynnystä tai tarvittaessa pienennä määrää.

Säde kuvaa, kuinka leveä terävöintivyöhyke reunoille tehdään. Kannattaa isontaa radiusta asteettain, kunnes juuri ja juuri erotat reunan terävöityksen lopullisessa kuvassa. Hyviä arvoja esim. webbikuvissa 0.4–0.6, kymppikuville 1 ja isommille printeille 1.5. Sitä suurempaa ei yleensä tarvita kuvien parantamiseen, muut tehokeinot ovat asia erikseen.

Määrä kuvaa terävöinnin "tehokkuutta". Pienissä, esim. webbikuvissa riittää 50–100%, suuremmissa printeissä pari sataa prosenttia tai enemmän. Vaikutusta kannattaa katsoa lopullisesta kuvasta. Katso vaikutus kuitenkin joko 100%-koolla tai sitten jollain tasapienennöksellä: 50% tai 25%. Kuvankäsittelyohjelman pienennys yleensä sotkee terävöitiefektin, jos pienennys on esimerkiksi 66%.