Onko kuvaaminen sallittu kaikkialla?
Tarvitsenko kuvan julkaisuun luvan?

Kuvaaminen ilman lupaa ei ole sallittua aivan kaikkialla. Lupa kuvaamiseen voi olla myös kohteliasta pyytää vaikka laki sen muuten sallisikin.

Kuvan julkaiseminen on eri asia kuin kuvaaminen ja sitä rajoitetaan jo enemmän. Julkaisemista on monenlaista, alkaen seinälle ripustamisesta näyttelyssä ja päätyen internettiin ja sanomalehtiin.

Salakatselu ja yksityisyyden suoja

Suomen laissa kuvaamista käsitellään useissa eri lainkohdissa. Ensimmäinen on salakatselua käsittelevä, joka oikeastaan luettelee asioita, joita ei saa ja saa tallentaa teknisesti (Rikoslaki, 24 luku, 6§). Se kieltää kuvaamasta ihmisiä ilman lupaa kotona, virastoissa sekä arkaluontoisissa paikoissa, kuten wc:ssä ja sovituskopeissa.

Toinen lainkohta on yksityisyydensuoja, joka lähinnä käsittelee julkaistavia kuvia (Rikoslaki, 24 luku, 6§). Tässä kielletään julkaisemasta henkilön huonossa valossa esilletuovia kuvia, jollei kysymys ole yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta ja julkisuuden henkilöstä.

Henkilön kuvan käyttö kaupallisessa tarkoituksessa ei ole täsmällisesti kielletty missään laissa, mutta siitä on kaksi korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä (KKO 1989:62, KKO:1982-II-36), joissa on todettu, että tunnistettavaa ihmisen kuvaa ei saa käyttää ilman lupaa kaupallisessa käytössä tai hänelle vieraassa yhteydessä. Vastaavanlainen kielto löytyy tekijänoikeuslaista, jossa kielletään taideteoksesta otetun kuvan käyttö ilman lupaa kaupallisessa yhteydessä.

On huomattava, että vaikka kyse on myytävästä tuotteesta, niin kuvan käyttö ei ole välttämättä kaupallista. Ajankohtaisen uutisen kuva tai taideteos ei ole tulkintojen mukaan kaupallista käyttöä. Sen sijaan mainos, postikortti tai kuvituskuvakäyttö on.

Kuvaaminen liiketiloissa

Kolmas asiaa käsittelevä lakikokonaisuus on sitten yksityisen omaisuuden suoja, joka sallii mm. yrittäjien valita asiakkaansa tietyin rajoituksin (Rikoslaki, 24 luku, 3§ ja Rikoslaki, 11 luku, 9§). Esimerkiksi ravintolanomistaja voi vaatia asiakkailtaan, etteivät he kuvaa hänen liikehuoneistossaan.

Kiellosta olisi kerrottava sisäänpääsyn yhteydessä. Kuvauskiellosta voi tietysti huomauttaa vasta kun kuvaus havaitaan, mutta tällöin se ei tietenkään voi aiheuttaa tiloista poistamista tai kuvien poistamista. Kieltoa olisi mielestäni hyvä kunnioittaa tai etukäteen pyytää lupa kuvaukseen.

Oikeusasiamies otti kantaa liiketiloissa kuvaamiseen kesällä 2005. Hänen mukaansa kuvaaminen on yleissääntöisesti sallittua paikoissa, jonne yleisöllä on pääsy ja joissa tekijänoikeudet eivät sitä estä. Hänen mukaansa asemat ja kauppakeskukset eivät voi kieltää kuvaamista tiloissaan. Asiassa kannattaa noudattaa maalaisjärkeä.

Ei pelkästään lakeja

Osittain kuvan ottoa ja julkaisua voi rajoittaa vielä tietosuojalaki. Siinä puhutaan henkilötietojen keräämisestä sähköiseen muotoon. Joidenkin tulkintojen mukaan ihmisten kuvaaminen kadulla olisi tälläistä, mutta tuo alkaa olla jo aikamoista tulkintaa.

Laki ei ole ainoa määräävä tekijä kuvaamisessa. On erittäin kohteliasta pyytää lupa kuvaamiseen kaikissa epävarmoissa tilanteissa. Usein jopa kysyvä katse ja kameran näyttäminen riittää. Kohde voi siinä vaiheessa kieltää kuvaamisen. Kaupalliseen käyttöön kannattaa lupa pyytää kirjallisena. Näin vältytään monelta ongelmalta.

Erinomaisesti tätä asiaa käsittelee Sakari Mäkelän ja Timo Suvannon artikkeli, johon on ohessa linkki.