Mitä voin tehdä kamerani histogramminäytöllä?

Päivitetty 27.11.2008

Histogramminäyttö

Avainsanat:

alivalottuminen
histogrammi
valotuksen korjaus
värihistogrammi
ylivalottuminen

Muita kysymyksiä:

Valotuksen säätö
Automaattivalotuksen korjaus
Pistemittaus
Valkotasapainon asetus

Linkkejä:

Histogrammista (Luminous Landscape)
Esimerkkejä histogrammeista

Ylläpito:

Useimmissa digikameroissa voi saada nestekidenäytölle niin sanotun histogrammin joko jo otetusta kuvasta tai myös vasta tähdättävästä kuvasta.

Histogrammi on eräänlainen pylväskaavio siitä, miten kuvan valoisuusarvot ovat jakautuneet. Kukin pylväs kertoo kuinka paljon eri valoisuusarvojen pikseleitä kuvassa on. Pylväät esittävät histogrammin vasemmassa laidassa täysin pimeiden pikseleiden määrää ja oikeassa laidassa kirkkaiden valoisien pikseleiden määrää.

Histogrammin tulkinta

Periaatteessa valokuva on parhaimmillaan, kun se käyttää laidasta laitaan koko valoisuusalueen. Tyypillisesti histogrammi näyttää kummulta, joka on reunoissa matala ja keskellä korkeampi. Kummun korkein kohta voi olla sijoittuneena jonnekin keskialueelle riippuen kuvan yleisestä tummuudesta.

Kuvaa sanotaan alivalottuneeksi, jos valoisuudet ovat painoittuneet pimeään päähän ja jopa niin, että kuvassa on ollut vielä mustempia alueita kuin mitä kamera on voinut rekisteröidä. Ylivalottuneeksi kuvaa sanotaan, jos kohteessa on ollut niin kirkkaita alueita, ettei niitä ole voitu mitata – puhutaan myös kuvan 'palamisesta'. Tyypillisesti nämä tapaukset näkyvät histogrammissa piikkinä jommassa kummassa laidassa. Kamera voi näyttää yli- tai alivalottuneet alueet esikatselukuvassa vilkkuvina alueina.

Tyypillinen ylivalottunut alue on esim. auringon kiilto tai jopa koko taivas. Yli- ja alivalottuneet alueet eivät sisällä kuvainformaatiota – esimerkiksi taivas näkyy valkoisena eikä sinisenä, niin kuin pitäisi. Mikäli yli- tai alivalottuma ei ole tavoitteena (joskus on), niin valotusta pitäisi säätää.

Jos kuva on ylivalottunut, niin kuvataan liian pitkällä valotusajalla tai liian suurella aukolla. Automaattivalotuksella kuvaa pitäisi ehkä tähdätä valoisammasta kohdasta, painaa laukaisin puoleenväliin ja sitten kääntää varsinaiseen kohteeseen. Alivalotus taas tarkoittaa, että valotus pitää mitata pimeämmästä kohtaa tai säätää valotusaikaa pitemmäksi. Joskus automaattivalotuksen säätö (exposure control) voi myös auttaa.

Vaikka varsinaista yli- tai alivalottumista ei olisi, niin histogrammi voi olla kapea ja mahdollisesti pelkästään toiseen laitaan painottunut. Tälläinen tarkoittaa, että kohteessa ei ole kontrasteja. Tilanne voi syntyä esim. sumusäällä, jolloin kaikki näyttää harmaalta. Tähän tilanteeseen ei juurikaan voi vaikuttaa kameran asetuksilla. Ehkäpä kohdetta voisi kuvata lähempää, paremmasta suunnasta tai täytesalamalla.

Värihistogrammi

Histogrammi voidaan näyttää myös kullekin värikanavalle erikseen. Tällöin kaavion tulkinta on samanlaista kuin valoisuushistogrammmille. Kaavioista voidaan kuitenkin päätellä yksittäisenkin värikanavan ylipalamista. Esimerkiksi kasvokuvan tavallinen histogrammi voi näyttää hyvältä, mutta punaisessa kanavassa näkyykin ylipalaminen. Jos valotusta tai väritasapainoa ei säädetä, voi kasvoille jäädä tasaisia punakoita läikkiä.

Toinen mahdollinen arvioitava seikka on valkotasapaino. Jos histogrammit ovat muuten melko saman muotoisia, mutta niiden huiput toistuvat eri kohdissa kaaviota, aiheuttaa vallitseva valo kuvan värjäytymisen. Jos harmaat pinnat halutaan toistumaan neutraaleina, pitää kameran valkotasapainoa säätää.

Histogrammin käyttö valotuksen säätöön

Histogrammi on erinomainen apu säädettäessä valotusta käsin. Voidaan asettaa aukko halutun syvätarkkuuden mukaan, arvata tai mitata valotusaika, ottaa kuva ja katsoa histogrammi. Histogrammista näkee kaikki kuvan valoarvot, ei pelkkää keskiarvoa tai yhtä pistettä. Paikallisenkin yli- tai alivalotuksen perusteella voidaan säätää valotusaikaa pidemmäksi tai lyhyemmäksi. Tämä on yksi sellaisia asioita, jota ei filmikameralla pysty tekemään.

Yli- tai alivalottuneita kohtia voi joutua kuvaansa jättämäänkin – täysin pimeää tai suoraa auringonkiiltoa ei saa pois muuta kuvaa pilaamatta.

Histogrammi on yleensä vain eräänlainen keskiarvo eri väristen valojen valoisuuksista. Jos kuvassa on voimakkaasti värittynyttä kirkasta valoa, niin sen vaikutus ei aina näy kunnolla histogrammissa. Esimerkiksi kirkas taivaan sininen voi aiheuttaa sinisen ylipalamisen, vaikka se ei histogrammissa näkyisikään piikkinä. Samanlainen efekti voi tulla punaiselle kanavalle kuvattaessa ihmisihoa. Tämän tyyppisissä tilanteissa kannattaa histogramin kirkkaaseen päähän jättää hieman ylimääräistä tyhjää. Jos kamerassa on värihistogramminäyttö, voi sitä käyttää tarkoissa tilanteissa.