Miten saisin otettua hyviä kuvia?

Olen yrittänyt välttää tässä FAQ:ssa kuvan varsinaiseen sisältöön liittyviä ongelmia. Tähän on kaksi syytä. Toinen syy on se, että on erittäin vaikea keksiä mitään suoraviivaisia ratkaisuja hyvän kuvan ottamiseen. On joitakin nyrkkisääntöjä, mutta niiden tietoisella rikkomisella saa myös erittäin vaikuttavia kuvia. Lisäksi makuja on monenlaisia.

Toinen syy on se, että on jo olemassa paljon hyviä oppaita ja sivustoja, jossa kerrotaan kuvaamisesta. Suosittelen ehdottomasti Hedgecoen kaikkia kirjoja, Jussi Aallon 'Kohteena Ihminen' ja Veikko Rinteen 'Valokuvaajan niksikirjaa'. Ja melkein mikä tahansa valokuvakirja lisää oma näkemystä ja tuo ideoita kuvaamiseen.

Ohessa on myös linkkejä muutamaan verkkosivustoon, jotka tarjoavat opastusta kuvien sisällön parantamiseen.

Otan kuitenkin riskin ja luettelen muutaman asian, joita pyrin muistamaan omassa kuvauksessani. On vaikeata muistaa kiireisessä tilanteessa näitä kaikkia, mutta hiljakseen näitä asioita on tullut rutiineiksi. Nämä eivät ole "SÄÄNTÖJÄ", vaan pikemmin tapoja, jolla kuvan kohdetta voi korostaa.

Sommittele kuva

• Mene lähemmäksi! Usein hyvin rajattu yksityiskohta toimii paremmin kuin kokonaiskuva.

• Käytä myös pystykuvaa, jos se tukee kuvan sommittelua.

• Kuvan pääkohteen pitää erottua. Kohde tulisi olla selkeästi suuri osa kuvaa, vaaleampi tai tummempi kuin tausta. Kohteen reunojen pitäisi erottua taustasta, eikä taustassa saisi olla reunalle asettuvaa yksityiskohtaa – esim. päästä kasvavaa puuta. Tämä koskee erityisesti ihmiskasvoja ja päätä.

• Kohteen tulisi olla terävä. Taustan (ja/tai edustan) sumentaminen pienellä syväterävyydellä korostaa kohdetta.

• Kuvan asettelussa ns. kolmasosajakoa voi käyttää nyrkkisääntönä. Kun kuvan jakaa viivoilla pysty- ja vaakasuunnissa kolmeen osaan, jos pääkohteet ovat näillä viivoilla tai mieluiten vielä näiden leikkauksissa, niin silmä pitää kuvaa harmonisena.

• Kuitekin kolmasosajaosta poikkeaminenkin toimii tehokeinona. Täydellinen kohteen keskittäminen on kuitenkin mielestäni toimiva vain kun halutaan korostaa kohteen symmetrisyyttä.

            1/3     2/3
       ______!_______!______
      !                     !
      !    ____             !
  1/3-!   !oooo!            !
      !   !oooo!            !
      !   !__O_!      o     !
  2/3-!              /!\    !
      !              / \    !
      !_____________________!
  

• Kolmasosajaon (tai muun uudestaansommittelun) voi tehdä vielä kuvankäsittelyssäkin. Eri etäisyyksillä olevia kohteita onkin jo vaikeampi enää siirrellä toisiinsa nähden. Rajausta kannattaa miettiä jo kuvatessa.

• Liikkuvien kohteiden tai sivulle katsovien ihmisten ja eläinten sijoittuminen kuvaan vaikuttaa tunnelmaan. Jos kohteet ovat reunalla ja suuntaavat kuvasta ulos, niin kuva on epätasapainoinen, arvoituksellinen ja jättää ikäänkuin asioita auki. Taas kuvan keskustaan suuntautuminen tasapainottaa tilannetta.

• Kuvan reunat eivät saisi katkaista kohteita. Tietenkin joskus on näin pakko tehdä. Ihmiset tulisi katkaista 'nivelten' välistä. Siis esim. olkapäistä eikä kaulasta, mahasta eikä lantiolta, reidestä eikä polvista. Kättä ei kannata katkaista kyynärpäästä eikä ranteesta. Tätä ohjetta voi soveltaen noudattaa elottomiin esineisiinkin.

  Kuvaa myös alhaalta tai ylhäältä. Erilaiset kuvakulmat tuovat eloa kohteeseen.

Valitse kohteesi

• Maisemakuvassa kannattaa olla kohteita etualalla, keskietäisyydellä ja taustalla. Pääkohde voi sijoittua mille tahansa etäisyydelle, mutta muilla etäisyyksillä olevat asiat antavat kuvalle syvyyttä. Samalla voi muistaa ylläolevan kolmasosajaon. Esimerkiksi jotain etualan kohteita alaoikealla, pääkohde hiukan etäämmällä alavasemmalla ja taustan näkyvä piirre vaikka yläoikealla.

• Pelkkä maisema on jossain määrin tylsä katseltava. Pienikin lisä, erikoisuus, katseenvangitsija tekee kuvan mielenkiintoisemmaksi. Esimerkiksi joku luonnonilmiö, ihminen, eläin tai erikoinen piirre maisemassa antaa kuvalle enemmän 'syvyyttä'.

• Henkilökuvissa luontevuus tekee kuvasta mielenkiintoisen. Jäykkä poseeraus on tylsä. Ota kuvia mielummin tilanteista, kun kohteet eivät huomaa tai eivät välitä kuvaajasta.

• Jos kuitenkin otat poseerauskuvaa, niin kuvattava kannattaa rentouttaa eri keinoin. Muiden asioiden juttelu tai kuvattavan saaminen kertomaan jostain asiasta muuttaa kuvattavan luontevammaksi. Seuraa, ettei kuvattava jännitä olkapäitään, käsiään, leukaperiään, siristä silmiään tai ole muuten jäykkänä.

• Koska digikuvauksessa ei ole filmikuluja, niin kannattaa haarukoida kuvan aihettakin. Muuttaa hiukan kuvakulmaa ja ehkä kohdettakin. Mielikuvitusta voi käyttää omituisempienkin aiheiden talletuksessa. Näytön äärellä on sitten aikaa valita paras kuva.

Valota oikein

• Kirkas suora auringonpaiste ei ole kovin hyvä valo. Kuvaan muodostuu paljon varjoja ja vaaleat kohteet palavat helposti. Puun varjossa, vaaleasta seinästä heijastuvassa valossa tai jopa ihan varjossa otettu kuva toimii paremmin aurinkoisella säällä. Täytesalamalla voi liian jyrkkiä kontrasteja vähentää.

• Erityisesti tulisi huolehtia ihmiskasvojen oikeasta valottumisesta. Valotuksen voi hyvin mitata kasvoista kameran pistemittauksella. Jos ympärillä on valoisaa, niin täytesalamasta on apua.

• Koko kuvan valotuksessa olisi pidettävä huoli, ettei valoisin kohta pala, ja että hämärimmissä kohdissa olisi vielä sävyjä. Jos aikaa on, niin kameran histogramminäytöstä on apua. Kuvataan ja pyritään saamaan histogrammi sellaiseksi, ettei kuvassa pala mikään ja käyrä olisi suhteellisen keskitetty. Jos aikaa ei ole, niin automaattivalotus kannattaa mitata mahdollisimman keskiharmaasta pisteestä tai kasvojen valoisalta puolelta.

• Toinen tapa mitata valotus on käyttää kuvan kirkkainta kohtaa pistemittauksen kohteena ja 'avata' siitä mitattua valotusta 2-3 ev:tä. Jos kuvaan tulee kirkasta taivasta, valotuksen säädön voi tehdä seuraavasti:

  • Kamera pistemittaukselle ja manuaalisäädöille.
  • Säädetään aukko halutun syvyysterävyyden mukaansopivaksi.
  • Suunnataan kamera kirkkaalle taivaalle ja säädetään valotusaikaa niin, että kamera näyttää valotuksen olevan 2ev ylivalottunut (2 ev:tä liian suuri valotus, useissa kameroissa tämä näkyy lcd-näytön asteikolla).
  • Suunnataan kamera kohteeseen ja otetaan haluttu kuva.

  Tämä menetelmä perustuu siihen, että digi pystyy tallettamaan pari ev:tä keskiharmaata kirkkaamman valon vielä hyvin, järjestelmä ehkä kolmekin ev:tä. Tällä menetelmällä mikään ei pala puhki ja saadaan kameran dynamiikka laajaan käyttöön. Kuvia voidaan ottaa rauhassa useita samalla asetuksella ja taivas pysyy sinisenä

  Aina ei kameran dynamiikka riitä kaikkien sävyjen vangitsemiseen ja silloin kannattaisi miettiä mitä haluaa esittää. Sininen taivas palaa hyvin helposti puhki eikä näytäkään enää siniseltä. Musta metsä jää helposti pelkäksi mustaksi, jos taivas tulee kuvaan mukaan. Täytesalama helpottaa joskus tilannetta, jos mustaksi jäävä kohde on lähellä.

• Digikamera ylivalottaa helpommin kuin hävittää mustan sävyt. Jos voi valita, niin kannattaa mielummin alivaloittaa. Kuvankäsittelyssä tummasta kuvasta voi vielä löytyä ihan kelvollinen kuva valoisuuden tai gamman lisäyksellä. Palanutta kohtaa sensijaan ei voi palauttaa. Myös valotuksen haarukointi voi olla nopea tapa saada edes yksi onnistunut kuva.

Salama

• Digikompaktin oma salama on parhaimmillaan valoisassa ja heikoimmillaan pimeässä. Valoisassa sitä kannattaa käyttää täyttämään varjoja ja korostamaan lähellä olevaa pääkohdetta. Tämä erityisesti kirkkaassa auringonpaisteessa.

• Pimeässä salama usein tuottaa ylipalaneita pääkohteita ja mustan taustan. Salamaa voisi käyttää yökuvaustilassa ja tukea tällöin kamera pöydänreunaan tai vastaavaan.

• Ulkoisen salaman valoa on helppo käyttää heijastettuna vaalean katon tai seinän kautta. Tällöin salaman valo leviää, eikä muodosta teräviä varjoja. Samalla valo valaisee paremmin myös taustan.